Neurojohtaminen

Neurojohtaminen.

Neurologista tutkimusta hyödynnetään yhä enemmän työelämän kehittämisessä, sillä onhan neurologia keskeinen ihmisen toimintaa, käyttäytymistä ja hyvinvointia säätelevä psykofyysinen ilmiö. Hermosto säätelee ihmistenvälistä työkäyttäytymistä vaikuttaen keskeisellä tavalla myös työn ihmissuhteiden laatuun. Hermosto on läsnä kaikkialla, missä ihminen toimii, joten se on syytä huomioida myös johtamisessa.

Edellisessä blogissa kirjoitin hermostollisesta synkroniasta interpersonaalisen eli ihmistenvälisen synkronian näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen mitä neurojohtaminen on ja mikä sen kehityssuunta mahtaa olla tulevaisuudessa.

Johtamisparadigmat

Johtamiseen on kautta aikain liitetty monenlaisia uskomuksia, käsityksiä ja määritelmiä, joiden ideologiset alkuperät ovat nojanneet omalla aikakaudellaan mitä moninaisempiin maailmankuviin ja ihmiskäsityksiin. Milloin henkilöstö on nähty aktiiviseen ja tavoitteelliseen toimintaan kykenevänä ja milloin sitten taas ulkopuolisesta johtamisesta täysin riippuvaisena ja kriittiseen ajatteluun kykenemättömänä. Näiden väliin on mahtunut vielä melkoinen kirjo käsityksiä johtamistarpeista ja johtajuuteen liitetyistä odotuksista. Viime aikoina pinnalla on ollut mm. kysymys, onko henkilöstöä tarpeen johtaa vai riittäisikö pelkkä suunnan näyttäminen.

Työelämässä on jo pidempään voitu nähdä weberiläisen tehokkuutta ja ulkopuolista kontrollia korostavan liikkeenjohtoajattelun rinnalla yhteisöllisyyttä ja henkilöstölähtöisyyttä arvostavaa ajattelua sekä odotuksia työntekijöiden ja johtajien sitoutumisesta yhdessä jaettuihin arvoihin.  Arvojen jakaminen herättää myös kysymyksiä, mitä ja kenen määrittämiä arvoja jaetaan silloin, kun johtamisideologia pohjautuu perinteiseen valtakulttuuriin, jota edelleen valtaosa työorganisaatioiden rakenteista edustaa.

Neurojohtaminen ja hermosolulähtöinen oppiminen

Neurojohtamista tutkivan Hannele Seeckin (2023) mukaan uuden kenties jo kehkeytymässä olevan johtamisopin painotusten tulisi vastata johonkin työvoimapoliittisesti tärkeään teemaan. Tämä herättää varovaista toiveikkuutta, voisiko kestävä työhyvinvointi olla tällainen työvoimapoliittinen teema. Neurojohtamisen tutkimuksella olisi nimittäin annettavaa tälle kehityssuunnalle.

Siinä missä neurotieteiden kiinnostus on ollut perinteisesti ihmisaivojen ja hermoston toiminnassa, neurojohtaminen kohdistuu aivojen, vireystilojen ja oppimisen väliseen suhteeseen ja tämän huomioimiseen kaikessa johtamistyössä (Seeck, 2023, s. 231). Jos aivot määritellään kuten Daniel Siegel (2021) on ne määritellyt elimellistä yksikköä laajempana koko kehon hormonaalisena ja hermostollisena järjestelmänä, avautuu uusi näkymä ihmisen oppimiseen ja sitä kautta työhyvinvointia määrittävään vireystilojen säätelyyn. Hermosolumme nimittäin oppivat.

Oppimista on lähestytty perinteisesti tietonäkökulmasta. Konstruktivistinen oppimiskäsitys painottaa oppimisen jatkuvasti uudistavaa eli transformatiivista luonnetta (Driscoll, 2014; Kousa, 2025; Mezirow, 2018). Transformatiivinen oppiminen huomioi myös ihmisen ”sisäisen oppimisympäristön” kuten kokemuksellisuuden merkityksen tiedon rakentumisessa (Seeck, 2023). Kokemuksellinen oppiminen on hermostolähtöistä oppimista. Hermostomme on aina jossain vireystilassa. Neurojohtamista tutkiva Hannele Seeck (2203) onkin nostanut artikkelissaan esiin liikunnan, unen ja ravinnon tasapainon sekä näiden keskinäiset yhteydet vireystilojen säätelyssä ja oppimisessa. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös valveaikaisen tekemättömyyden merkitys vireystilojemme kautta luovuuteen ja innovatiivisuuteen.

Seeck pohtii artikkelinsa lopuksi myös sitä, mahdetaanko aivotutkimus valjastaa tulevaisuudessa johtamisen uudeksi ”totuudeksi” sekä samalla työntekijöiden ja organisaatioiden tuottavuuden äänitorveksi. Itse haluaisin nähdä aivotutkimuksen inhimillisesti kestävän hyvinvoinnin äänitorvena ja ajurina, sillä tuottavuus rakentuu tutkitusti juuri henkilöstön hyvinvoinnista.

 

Lähteet

Driscoll, M. (2014). Psychology of Learning for Instruction. Allyn and Bacon.

Kousa, P. (2025). Transformatiivisen oppimisen kokemuksia työelämäkouluttajan elämänvarrella. Kandidaatin tutkielma. Kasvatustieteet ja psykologia. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_103650?sid=172813702

Mezirow, J. (2018). An overview on transformative learning. Teoksessa K. Illeris (toim.) Contemporary theories of learning. Learning theorists… in their own words (s. 114–128). London: Routledge.

Seeck, H. (2023). Aivotutkimus ja johtaminen – kohti uutta paradigmaa. Teoksessa T. Koivunen, M. Sippola & H. Melin (toim.) Työ elää : Murroksia, trendejä ja muutoksen suuntia Suomessa. Gaudeamus, Helsinki. 221-236.

Siegel, D.J. (2001). Toward interpersonal neurobiology of the developing mind: Attachment relationships, ”mindsight”, and neural integration. https://doi.org/10.1002/1097-0355(200101/04)22:1<67::AID-IMHJ3>3.0.CO;2-G

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ohjaajana, valmentajana ja mentorina. Lisäksi hän työskentelee työnohjaajana (STOry) ja kouluttajana toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen uuden ajan inhimillisen ja dialogisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation henkilöstön kehitystarpeiden lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina sekä tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana.

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin