Tag Archive for: yhteistyö

Hermostollinen synkronia

Hermostollinen synkronia ja yhteistyö

/in , , /by

Hermostollinen synkronia ja yhteistyö

Muistat varmaan tilanteita, kun olette molemmat purskahtaneet yht´aikaa nauruun, vaikkei kumpikaan ole ehtinyt sanoa vielä yhtään mitään. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa kehollisen yhteyden ja läsnäolon kautta ilman, että osapuolten välillä olisi mitään näkyvää dialogia tai kanssakäymistä. Hermostomme aistivat muiden läsnäolon ja sisäinen tiedonkäsittelymme ”tietää” hämmästyttävän nopeasti asioita, jotka eivät ole vielä ehtineet edes omaan tietoisuuteemme. Kyse on hermostollisesta synkroniasta, jota koemme kaiken aikaa.

Kehollisuus ja neurologinen ymmärrys on alkanut kiinnostaa työelämässä entistä enemmän. Tarkoitukseni oli kirjoittaa neurojohtamisesta, mutta se saa odottaa vielä hetken, sillä hermostollinen synkronia taustoittaa sitten myös neurojohtamisen teemaa.

Hermostomme toimivat dyadisesti

Voisiko enää kiehtovampaa ilmiötä olla kuin se, että hermostomme ovat kietoutuneet toisiinsa. Kietoutuneisuus vaikuttaa sekä toiminnanohjaukseemme että käyttäytymiseemme kokonaisvaltaisesti. Miksi tämän ymmärtäminen on sitten tärkeää työn kannalta? No koska me ihmiset reagoimme toisiimme halusimme tai emme ja tämä vaikuttaa edelleen yksilöllisiin ja yhteisöllisiin voimavaroihin esimerkiksi terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja motivaatioon yhtä lailla kuin työhön sitoutumiseen ja tuottavuuteen. Hermosto on aina läsnä myös työhön liittyvissä sisäisissä että ulkoisissa yhteistyösuhteissa. Voi olla kiinnostavaa peilata oman hermoston toimintaa myös työn strategisen arvoketjun eri rajapinnoilla.

Ihminen on olemukseltaan syvästi sosiaalinen organismi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi olla kaiken aikaa muiden seurassa tai vuorovaikutuksessa muiden kanssa kokeaksemme sosiaalista yhteyttä vaan ihmisellä on kyky aistia keskinäistä yhteyttä ja läsnäoloa myös eksistentiaalisesti eli kokemuksemme ja olemassaolomme tasolla. Tämä on yhtä lailla vuorovaikutuksellinen suhde.

Ihmistenvälinen vastavuoroisuus edellä kuvatulla tavalla on dyadisesti kehkeytyvä inhimillinen tapahtuma ja laadullinen ilmiö (Hari 2024). Dyadilla viitataan vuorovaikutuksen osapuoliin yhtenä yksikkönä. Eli kyse ei ole osapuolista yksilöinä (Hari, 2024). Sosiaalipsykologiassa dyadilla tarkoitetaan kahden ihmisen välistä dynaamista vuorovaikutussuhdetta, jossa osapuolten kokemus, ajattelu ja käyttäytyminen ovat yhteenkietoutuneita.

Interpersonaalinen synkronia

Hermostollinen synkronia on osa fysiologista synkroniaa, joka koostuu autonomisen hermoston, aivotoiminnan ja hormonaalisen synkronian osa-alueista. Autonomisen hermoston synkronia voidaan jakaa sympaattisen ja parasympaattisen autonomisen hermoston synkroniaan, joista sympaattinen säätelee fysiologista aktivaatiota (mm. verenpaine, syke, hengitys) ja parasympaattinen kehon rauhoittumista ja palautumista.

Hermostollinen synkronia

Interpersonaalinen synkronia. Kuva: Canva

Fysiologiset säätelyjärjestelmät pyrkivät jatkuvasti optimaaliseen affektiiviseen (emotionaalinen, tunteet) tilaan kehon sisäiset ja ympäristön vaatimuksen huomioiden. Fysiologinen synkronia yhdessä käyttäytymiseen liittyvän synkronian kanssa muodostavat interpersonaalisen eli ihmistenvälisen synkronian (Palumbo ym., 2017). Ihmisten tehdessä yhteistyötä, neuvotellessa, ym. hermostojen samansuuntaisuuden on huomattu olevan yhteydessä emotionaaliseen empatiaan, jonka on tutkimuksissa huomattu edelleen mahdollistavan toisen ihmisen kokemuksen ymmärtämisen (Mayo ym., 2021).

Tiedämme myös, että kaikenlaiset tunteet tarttuvat ihmisten välillä peilisolujemme kautta, joka sekin on neurologinen prosessi. Näin tapahtuu kaiken aikaa työpäivän kuluessa.

”Synkronia parantaa tunneilmaisujen havaitsemista ja jakamista sekä virittää sosiaalista kognitiota ja kiintymystä”. (Hari, 2024)

Kognitioilla tarkoitetaan ihmisen tiedonkäsittelyyn liittyviä prosesseja kuten esimerkiksi havaitsemista, tarkkaavuutta, muisti- ja oppimisprosesseja, ajattelua ja päättelyä, jotka kaikki sisäisenä toimintana aiheuttavat myös kehollisia vasteita. Kuten yksilöllisillä kognitioilla myös sosiaalisilla kognitioilla on hermostollinen perusta. Sosiaalista kognitiota käsittelevissä tutkimuksissa on huomattu näiden olevan vahvassa yhteydessä myös ihmisen tunne- ja motivaatiojärjestelmään, tämän vaikuttaessa paitsi kaikkeen toimintaan myös työpaikan työilmapiiriin (Hari, 2003).

 

Olen avannut johtamis- ja esimiestyön ammattilaisille ja asiantuntijoille paikkoja ammatillisen kehittymisen valmennukseen vapaasti valittavalla etäyhteydellä. Lue lisää verkkosivultani www.ihminenihmiselle.com Voit myös halutessasi varata maksuttoman (video)puhelun, jossa saat lisätietoja valmennuksesta, työnohjauksesta ja mentoringista.

Lähteet

Hari, R. (2003). Sosiaalisen kognition hermostollinen perusta. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2003;119(15):1465-1470

Hari, R. (2024). Sosiaalinen vuorovaikutus: läsnä kaikkialla mutta voiko sitä mitata? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2024;140(24):2048-53

Mayo, O., Lavidor, M., & Gordon, I. (2021). Interpersonal autonomic nervous system synchrony and its association to relationship and performance – a systematic review and meta-analysis. Physiology & Behavior, 235, 113391. https://doi.org/10.1016/j.physbeh.2021.113391

Palumbo, R. V., Marraccini, M. E., Weyandt, L. L., Wilder-Smith, O., McGee, H. A., Liu, S., & Goodwin, M. S. (2017). Interpersonal autonomic physiology: A Systematic Review of the Literature. Personality and Social Psychology Review, 21(2), 99–141. https://doi.org/10.1177/1088868316628405

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ohjaajana, valmentajana ja mentorina. Lisäksi hän työskentelee työnohjaajana (STOry) ja kouluttajana toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen uuden ajan inhimillisen ja dialogisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation henkilöstön kehitystarpeiden lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina sekä tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana.

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

Inhimillisyysvaje

Inhimillisyysvajeen äärellä – alkuperäiskansojen kasvatuksesta

/in , /by

Inhimillisyysvajeen äärellä – alkuperäiskansojen kasvatuksesta

INHIMILLISYYS. On ollut äärimmäisen pysähdyttävää tutustua alkuperäiskansojen kasvatuskäytäntöihin, olenhan itsekin kahden aikuisen lapsen vanhempi. Pysähdyttävää erityisesti siksi, että yhteiskuntamme pahoinvoinnin juurisyyt ovat alkaneet aueta uudella tavalla saaden lisäväriä kasvatuksen merkityksestä. En usko, että palveluja lisäämällä ja niiden laatua parantamalla voitaisiin ratkaista yhteiskuntamme ongelmia tai pahoinvointia ilman, että käännämme katseen perheisiin. Elämme todella inhimillisyysvajeessa, joka yhä useammin alkaa jo vauvaiässä ja jatkuu länsimaisen kasvatuksen siivittämänä aikuisikään, jolloin olemme ”valmiita” aikuisia – valitettavasti vaan niin kovin huonovointisia.

Michaeleen Doucleff kuvaa kirjassaan Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja alkuperäiskansojen kasvatuskäytäntöjä. Onkin huomionarvoista, että alkuperäiskansoilla meillä länsimaissa niin yleiset mielenterveyden ongelmat ja haasteet ovat metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa aivan marginaalisia ja nyt en tarkoita, etteikö kaikissa kulttuureissa elävillä ihmisillä olisi ihmisyyteen liittyviä haasteita. Doucleff itse kiinnostui kasvatuksesta saatuaan Rosy-tyttären, jonka vanhempana toimiminen alkoi näyttäytyä erittäin haastavana. Suosittelen todella tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat parantaa omia toimintatapojaan sekä ihmistenvälisiä suhteitaan niin lasten kuin aikuisten kanssa niin yksityiselämän puolella kuin työelämässä.

Länsimainen kasvatus

Moni meistä ei tule ajatelleeksi, että länsimainen kasvatuskulttuuri on vasta reilut 100 vuotta vanha tai pitäisikö sanoa nuori. Kuvittelemme, että kasvatuskäytäntömme, jotka tekevät paikoitellen vanhemmuudesta erittäin raskaan elämäntehtävän, ovat ainoa oikea tapa olla jälkikasvun kanssa. Tämä on väärä uskomus, vaikka myös länsimaissa on kehittynyt ja paljon tutkittu kasvatuksen kenttä.
Länsimaisen kasvatuksen kulmakivet kontrolli ja hallinta johtavat tutkimusten mukaan väistämättä ristiriitoihin, vastakkainasetteluun, kamppailuun, kilpailuun ja taisteluihin lapsen kanssa. Länsimaisen kasvatuksen päämääränä on saada lapsi ”tottelemaan” ja täyttämään vanhemmat odotukset jopa tarpeet eri tavoin lasta kontrolloimalla, ulkopuolelta käskemällä ja määräilemällä. Ihminenhän ei luontaisesti halua, että kukaan määräilee tai käskee häntä, vaan biologiamme on rakentunut aivan toisin. Tämän ovat myös esimerkiksi useat motivaatioteoriat (mm. itseohjautuvuusteoria, Deci & Ryan 2000) osoittaneet.

Hyvä tahto

Mitä tapahtuisikaan yksilöllisellä, yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla, jos me länsimaiset ihmiset kääntäisimme toimintamme muiden kontrolloimisen ja hallinnan tavoittelun sijaan inhimillisiin arvoihin? Mitä, jos päätavoitteemme olisi tahtoa hyvää niin itselle kuin muille ihmisille, olla auttavainen ja ystävällinen? Metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa on todella vähän, jos olleenkaan masennusta tai mielenterveysongelmia. Lieneekö yhtenä syynä se, että heidät “kasvatetaan” syntymästä alkaen yhteisöllisiin arvoihin, auttamaan, tekemään yhteistyötä ja tahtomaan toisilleen hyvää❤️

On järkyttävää, että me länsimaiset ihmiset annamme mielenterveytemme ensin vuosikymmenien saatossa romahtaa ja sitten rakennamme kalliita "palveluja" ongelmista selvitäksemme, kun paljon helpompi ja ihmiselle luonnollisempikin tie olisi ulottuvillamme. Tällä tarkoitan toistemme puoleen kääntymistä, ystävällisyyden ja hyvän tahdon käyttöönottoa ihmistenvälisissä suhteissa kaiken kattavan kilpailun ja vastakkainasettelun sijaan.

Kirjan kirjoittaja asui vuosia metsästäjä-keräilijä -perheiden keskuudessa silloin 3-vuotiaan Rosy-tyttärensä kanssa. Doucleff taltioi havaintonsa ja kokemuksensa mayojen, inuiittien ja hadzojen kanssa kirjan muotoon yhdessä antropologien, evoluutiopsykologien, psykologien ja aivotutkijoiden kanssa.

Julkaisen kirjasta lyhyitä videoklippejä TikTok -sovelluksessa sitä mukaa, kun etenen kirjan kanssa. Voit seurata kirjaa käsittelevää tiliäni TikTokissa @ihminen.ihmiselle

Sinua saattaa kiinnostaa myös blogi Kohti ihmistenvälistä yhteyttä – Yhteisö kanssasäätelijänä 

#lastenkasvatus #yhteisöllisyys #michaeleendoucleff #alkuperäiskansa #kasvatus

‍

Lähteet

Deci, E., & Ryan R. (2000). The What and Why of Goal Pursuit, Human Needs and the Self-Determination of Behavior, Psychological Inquiry, Vol. 11, No. 4. http://users.ugent.be/~wbeyers/scripties2011/artikels/Deci&Ryan_2000.pdf

Doucleff, M. (2021). Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja. Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja. Siltala.

 

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen ja inhimillisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakkaan  yksilöllisistä lähtökohdista. Päivi toimii myös Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Lasten kasvatus

Kohti ihmistenvälistä yhteyttä – yhteisö kanssasäätelijänä

/in , /by

Kohti ihmistenvälistä yhteyttä – yhteisö kanssasäätelijänä

KASVATUS. Kati Sarvela kirjoitti blogissaan Kärsitkö kanssasäätelyn vajeesta, miten ”lukuisat lapset kasvavat Suomessakin ilman turvallisia, tietoisesti läsnäolevia lähisuhteita tai perheet elävät epäterveissä, turvattomissa, stressaavissa, sortavissa tai epäinhimillistävissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa”. Tämä on valitettavan totta myös Suomea laajemmin länsimaissa. Mihin yhteisöllinen vanhemmuus on kadonnut ja mikä osuus tällä on siihen, että vanhemmat ovat yhä uupuneempia, masentuneempia ja huonovointisempia?

Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa ihmiselle niin luonnollinen yhteisöllisyys, vastavuoroisuus ja toisen ihmisen kanssa tapahtuvaan kanssasäätelyyn perustuva luonnollinen tuki on muuttunut sen tuhanneksi eri yhteiskunnan palveluksi, joka painotetusti edustaa taloudellista tukea. Ihmisen hyvinvoinnin kokemus nojaa biologiseen perustaan ja on rakentunut evoluutiossa turvallisuuden kokemuksen ympärille biologiseksi järjestelmäksi, joka hermoston kautta säätelee hyvinvointiamme kaivaten ihmisten välisten yhteyksien kautta rakentuvaa tunneyhteyttä. (Porges 2011, 192–193; Siegel 2021, 2–3, 16; Porges 2022, 11,13.)

Samalla, kun olemme kehittäneet yhteiskuntaamme, olemme eristäneet itse itsemme toisistamme ja tämä näkyy muun muassa perheiden huonovointisuutena.

Yhteisöllisyydestä ydinperheisiin

Michaeleen Doucleff (2021) kuvaa kirjassaan Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja pienten ydinperheiden alkaessa yleistyä noin sata vuotta sitten, äidit ja isät ovat nyt ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tilanteessa, jossa he hoitavat kaiken perheisiin ja lastenkasvatukseen liittyvän kahdestaan tai jopa yksin. Pidämmekin nykyistä äiti, isä, lapset ydinperhemallia itsestään selvänä ja ainoana oikeana perhemuotona, vaikka se eristää perheet koteihinsa jättäen vanhemmat yksin ja saarroksiin oman vanhemmuutensa kanssa ilman yhteisön ylisukupolvista kasvatusviisautta ja tukea. Yhteisöllisyyden puute onkin yhdistynyt tutkimuksissa yhtenä keskeisenä syynä esimerkiksi synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä lasten- ja teini-ikäisten ahdistus- ja masennusoireiluun.

Reilut sata vuotta sitten perheet olivat nykyisiä ydinperheitä huomattavasti laajempia. Lastenkasvatukseen ja perhe-elämään osallistui vanhempien lisäksi isovanhemmat, naapurit, ystävät, tädit, sedät ja muut kylän aikuiset. Vastuu jaettiin ja kannettiin yhdessä. Samalla vanhemmuusviisaus, tieto ja käytännöt siirtyivät luonnollisen kanssakäymisen kautta seuraaville sukupolville. Arkivanhemmuuden rakentuminen vastavuoroisissa ylisukupolvisissa suhteissa oli normaalia ja merkillepantavaa onkin, että monissa alkuperäiskansojen yhteisöllisissä kulttuureissa ei edelleenkään esiinny lapsuus- ja nuoruusiän ahdistusta eikä masennusta.

Alkuperäiskansojen kasvatuskulttuurista – yhteistyökasvatus

Metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa vanhempien ja pienten lasten keskinäisissä suhteissa voidaan nähdä paljon eroja länsimaiseen kasvatuskulttuuriin, jonka kulmakivinä tunnistetun lapsen hallintaan saamisen ja hallintaa tukevan kontrollin sijaan alkuperäiskansojen kulttuurissa keskitytään yhteistyöhön ja ihmistenväliseen yhteyteen. Kuten tiedämme, länsimainen tapa kontrolloida lasta johtaa usein konflikteihin, jota sitten pyritään ratkaisemaan autoritäärisin keinoin tämän vain luodessa lapsessa turvattomuutta ja pahentaessa tilannetta.

Alkuperäiskansojen kasvatuskäytännöissä rakennetaan luottamusta ja kaikille lapsille samojen suositusten ja käytäntöjen sijaan sovelletaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin sovitettuja kasvatuskäytäntöjä. Michaeleen Doucleff asui muutamia vuosia 3-vuotiaan Rosy-tyttärensä kanssa mayojen, inuiittien ja hadzojen perheissä ja yhteisöissä. Hän oppi yhteistyökasvatusta, joka tuottaa erityisen oma-alotteisia, auttavaisia ja ystävällisiä lapsia, jotka ”haluavat jakaa karkkinsa sisarustensa kanssa” kuten Doucleff mainitsee. Alkuperäiskansat luottavat ihmistenväliseen yhteyteen ja sen luomaan turvaan ja mahdollisuuksiin kasvattaa hyvinvoivia pikkuihmisiä, jotka aikanaan ovat aikuisia ja jakavat saamaansa perintöä eteenpäin omille jälkeläisilleen.

Me länsimaiset ihmiset olemme tehneet kasvatuksesta melko monimutkaista ja luonnotontakin toimintaa. Olemme tiedostaneet, että lapsemme tarvitsevat itse- ja kanssasäätelytaitoja, mutta opetamme niitä ikään kuin lapsen ulkopuolelta, vaikka helpompi tapa olisi asettua lapsen kanssa rakentavaan yhteyteen, kuunnella lasta, hänen tarpeitaan ja toimia niistä käsin.

Sen lisäksi, että monet vanhemmat ovat uupuneita, yksinäisiä ja masentuneita, he hoitavat perheyhteisöstä nykyisin puuttuvien ihmisten työt ja tehtävät. Henkilökohtaisesti en usko, että Suomessa voidaan korjata yhteisöllisyyden puutteesta kumpuavaa pahoinvointia ja yksinäisyyttä palveluja lisäämällä tai parantamalla. Tarvitsemme sukellusta huomattavasti syvemmälle ihmisyyteen, ihmisen hyvinvoinnin alkulähteelle keskinäisen yhteyden äärelle.

#lastenkasvatus #ydinperhe #yhteisöllisyys #michaeleendoucleff #alkuperäiskansa #lapsi‍

Lähteet

Doucleff, M. (2021). Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja. Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja. Siltala.

Porges, S. (2021). The COVID-19 Pandemic Is a Challenge to Our Nervous System. A Polyvagal Perspective. Teoksessa Teoksessa Siegel, D. J., Schore, A.N., & Cozolino, L. Interpersonal neurobiology and Clinical Practice. WW Norton Co.

Porges, S. (2022). Polyvagal Theory: A Science of Safety. Frontiers of Integrative Neuroscience, Vol. 16.https://doi.org/10.3389/fnint.2022.871227

Siegel, D.(2021). Interpersonal Neurobiology From the Inside Out. A Brief Overview of a Consilient Approach to Personal, Public, and Planetary Flourishing. Teoksessa Siegel, D. J., Schore, A. N., & Cozolino, L. Interpersonal neurobiology and Clinical Practice. WW Norton Co.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden kehittämiseen asiakasorganisaatioiden yksilöllisistä lähtökohdista. Päivi toimii myös Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Kirjoitus on julkaistu myös Iloa ja toivoa -sivustolla.

Myötävaikutteinen palvelujohtaminen

Palvelujohtaminen ja inhimillinen palvelulogiikka

/1 Comment/in , , /by

Palvelujohtaminen tarkoittaa tänä päivänä myötävaikuttavia palvelukäytäntöjä, jotka ammentavat logiikkansa inhimillisyydestä. Inhimilliseen palvelulogiikkaan (Human Service Logic) pohjautuvat käytännöt vastaavat nykypäivän palvelujohtamisen tarpeisiin paremmin kuin hyvin. KTT Helena Liewendahl on palvelumotivaatiota käsittelevässä väitöstutkimuksessaan (Hanken, 2014) mallintanut inhimilliseen palvelulogiikkaan (Human Service Logic) pohjautuvan Myötävaikutteisen palvelujohtamisen – MPJ käytäntöjä. MPJ:ssä johtaminen ymmärretään työn käytäntöjä toteuttavan henkilöstön ydintehtävänä ja myötävaikutteisella viitataan itseohjautuvaan palvelutapahtuman johtamiseen sekä henkilöstön mahdollisuuteen osallistua yrityksen palvelulupausten määrittelyyn ja muotoiluun.

Liewendahl on tarkastellut asiakaspalvelutapahtumaa palvelutyötä tekevän henkilöstön työmotivaation kannalta. Asiakaspalvelutyö on tunnetyötä ja motivaatiolla palvella on vahvat kytkennät asiakaspalvelukohtaamisten onnistumiseen, asiakastyytyväisyyteen, asiakasuskollisuuteen aina yrityksen kannattavuuteen saakka. Moottorina onnistuneessa asiakaspalvelussa toimii työssään innostunut ja motivoitunut henkilöstö.

Perinteisesti käsitteellä ”johtaminen” on viitattu enemmän tai vähemmän työntekijöiden toiminnan ohjaamiseen heidän itsensä ulkopuolelta. Useat työmotivaatiotutkimukset vahvistavat, että ihminen ei halua olla kenenkään objektimaisena ohjattavana vaan meillä on tarve vaikuttaa ja ohjata itse omaa toimintaamme sekä käyttää ja kehittää henkilökohtaista kyvykkyyttä mahdollisimman laajasti. Liiallinen ulkopuolelta ”puuttuminen” tai mikromanagerointi voivat häiritä hyvää työflow´ta. Ihmisiä ei tarvitse johtaa vaan ennemminkin osoittaa suuntaa sekä luoda jatkuvan uudistumisen mahdollistavat toimintapuitteet, joissa työyhteisöllä on mahdollisuus olla aktiivinen tekemisen subjekti, myötävaikuttaa ja inspiroitua omasta työstä.

”Myötävaikutteinen palvelujohtaminen on dialoginen johtamismalli, jossa asiakaspalveluhenkilöstö johtaa asiakaskohtaamista työn käytäntöjen kautta hyödyntäen henkilökohtaista kyvykkyyttään ja osaamistaan myötävaikuttaen näin asiakastyytyväisyyden syntymiseen.”

Inhimillinen palvelulogiikka

Myötävaikutteinen palvelujohtaminen pohjautuu inhimilliseen palvelulogiikkaan (Human Service Logic – HSL). Se on uudenajan johtajuuden konsepti, jonka keskeisiä palveluhenkilöstön palvelumotivaatiota tukevia teemoja ovat

  • tilan antaminen osallistumiselle ja myötävaikuttamiselle
  • yhteisöllisyyden tukeminen
  • työn subjektiivisen merkityksellisyyden huomioiminen
  • keskinäinen rehellisyys ja jakaminen
  • myönteinen vuorovaikutus
  • autenttiset ja todellisuuteen pohjautuvat palvelulupaukset

Palvelun laadun on jo pitkään todettu olevan kriittinen kilpailutekijä, tuleehan Suomen BKT:sta jo lähes 70% palvelutoimialoilta. Liewendahl (2014) on tutkinut erityisesti henkilöstön työmotivaatiota suhteessa yrityksen palvelulupauksiin ja niiden täyttymiseen asiakaspalvelutilanteessa.

Yritykset tekevät lupauksia asiakkailleen ja muille sidosryhmilleen. Kun avaamme minkä tahansa yrityksen verkkosivut voimme todeta niiden vilisevän mitä taidokkaammin markkinointisanakääntein annettuja lupauksia.

Palvelulupaus yhdistää asiakkaan tarpeen, odotukset ja saadun palvelun. Jotta henkilöstö voi tehdä parhaansa lupausten täyttämiseksi, sillä tulee olla valtuudet toimia. Onnistuneeseen palvelukohtaamiseen lupausten täyttymisen näkökulmasta Liewendahlin mukaan vaikuttavat

  • henkilöstön tietoisuus ja ymmärrys yrityksen antamien palvelulupausten sisällöstä
  • henkilöstön osaaminen, kyvykkyys ja halukkuus toimia asiakaspalvelutilanteessa lupausten mukaisesti
  • henkilöstön palvelumotivaatio ja myötävaikuttamismahdollisuudet työssä

Liewendahl kehitti väitöskirjatutkimuksensa yhteydessä henkilöstön palvelumotivaatiomittariston. Palvelupulssi-mittaristolla voidaan kartoittaa  henkilöstön palvelumotivaation nykytaso yksilöllisesti sekä kehittää henkilöstön motivaatiota lupausfoorumeilla MPJ-valmennuksen keinoin.

Lisätietoa MPJ-valmennuksista: Helena Liewendahl helena.liewendahl@hanken.fi tai Päivi Kousa paivi@ihminenihmiselle.com

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii henkilöstökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue www.ihminenihmiselle.com. Hän on erikoistunut tietoisuus- ja läsnäolopohjaisiin kognitiivisiin työotteisiin sekä inhimillisen potentiaalin valmentamiseen dialogin ja systeemisen ymmärryksen keinoin. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi@ihminenihmiselle.com

Lähteet

Liewendahl Helena. 2014. What motivates employees to live up to value promises. An Employee Discource. Väitöskirja. Publications of the Hanken School of Economics.

Hakanen Jari. 2009. Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja. Kohti laadukasta työelämää. Työsuojelurahasto.

Yle-uutiset. 16.5.2017. Nipottava ohjeistus ja tiukka valvonta aiheuttavat tehottomuutta työpaikalla. Verkkoartikkeli. https://yle.fi/uutiset/3-9609269

suhtautumistapa blogi

Suhtautumistapa ja ajatusansat ohjaavat käyttäytymistämme

/in , /by

Suhtautumistapa määrittää käyttäytymistämme. Toimintaamme ohjaa tapamme ajatella, suhtautua ja asennoitua asioihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Suhtautumistapa syntyy mielen konstruktiona sekä omien motiivien ja merkitysten tukemana. Automatisoituneena se ohjaa ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä eli sitä tapaa, jolla kohtaamme maailman ja muut ihmiset. Omiin suhtautumistapoihin kannattaa tutustua. Tässä artikkelissa kerrotaan minkälaisia suhtautumistapoja ja ajatusvääristymiä ihmisellä voi olla. 


Käyttäytymistaloustieteen, psykologian ja neurotieteen tutkimukset vahvistavat, että ihmisen käyttäytymistä ohjaa usein automaattinen suhtautumistapa, joka on syntynyt yksilöllisen ajattelun, tunnekokemuksen, uskomusten ja asenteiden yhteisvaikutuksesta. Kyseessä on sinänsä normaali mielen toiminta, mutta automaattisena mielen prosessina automaattiset ja tiedostamattomat ajatuskuviot voivat kapea-alaistaa omaa tapaa nähdä maailma ja kohdata muita ihmisiä.

Ihmismieli tuottaa informaatiota taukoamatta. Se on mielen luonne ja aivan normaalia. Kaikkiin ajatuksiin ei kuitenkaan tarvitse suhtautua ainoana totuutena, sillä suuri osa ajattelustamme on mielikuvistusta. Oma suhtautumistapa ajatuksiin vaikuttaa merkittävästi siihen, miten se ohjaa omaa toimintaa ja käyttäytymistä.

Suhtautumistapa ja ajatusvääristymät

Oma ajattelu on yksi keskisistä mielen ohjaustekijöistä. Ihmismieli on aina toiminnassa ja se vaikuttaa kaikkeen toimintaamme ja käyttäytymiseemme. Mieli on valtava psyykkinen resurssi, mutta oman ajattelun laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Oman ajattelun äärelle kannattaakin pysähtyä ja pyrkiä tunnistamaan itselle tyypilliset tutut ja toistuvat toimintamallit.

Olen koonnut pienen listan ihmiselle tyypillisistä havainnointiin ja ajatteluun liittyvistä ajatustottumuksista.

1. Toisten ajatusten lukeminen  

Kuinka usein kuvittelemmekaan tietävämme, mitä toinen ajattelee? Ihmiset ovat erilaisia, mutta jokainen meistä ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään ilman ennakkoasetelmia. Jos lukitsemme etukäteen muiden tarkoitusperät, jopa ajatukset, vuorovaikutus välillämme kaventuu tai jopa sulkeutuu.

Muiden ihmisten kohtaaminen läsnäolevasti ja kiinnostuneena ikäänkuin tyhjänä tauluna mahdollistaa uudenlaisten, paremmin tilanteeseen liittyvien merkitysten syntymisen. Avoin kiinnostus muita ihmisiä kohtaan ilman oman mielen ennakko”tietoa” synnyttää ja avaa toimivia kommunikaatiokanavia.

2. Minä keskiössä ja oman itsen tarkkailu

Joskus luulemme, että muut ajattelevat vain minua ja toimintaani. Ajattelumme luo illuusion itsestämme tilanteen kannalta ”ylimerkityksellisenä” tekijänä. Tämä voi erityisesti sosiaalisissa tilanteissa luoda jännitystä ja suorituspaineita.

Tasapainoa oman itsen ja muiden välillä voi lisätä keskittymällä erityisesti kuuntelemaan mitä muilla on sanottavaa tai mitä sellaista itselläni olisi, josta muutkin hyötyisivät. Näin voimme helpottaa minäkeskeisyyttä suuntaamalla tietoisesti huomio yhteistyöhön. Oman itsen jatkuva tarkkailu estää aidon läsnäolon ja tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisen reagoinnin.

3. Mustavalkoinen ajattelu 

Tässä ajattelutavassa nähdään kaksi ääripäätä, asiat ovat joko-tai kun sen sijaan joustava mieli aivan tutkitustikin pohjautuu avoimeen ja sallivaan sekä-että -ajatteluun. Mustavalkoinen ajattelu voi saada ihmisen jatkuvalle puolustuskannalle, kun nähdään asioihin vain yksi mahdollinen oikea vaihtoehto. Suhtautumistavat pohjautuvat asenteisiin, joihin liittyvä muutos on mahdollista vain muuttamalla omaa tahtotilaa hyväksyvämmäksi ja avarammaksi.

4. Valikoiva havaitseminen

Havainto- ja huomiokykymme herkkyys pohjautuu temperamenttiimme, mutta useat näkökulmamme ovat myös opittuja. Evoluutio on mahdollistanut ihmislajin hengissäsäilymisen ja tähän liittyy ihmisen erityiskyky havaita puutteita, vikoja, uhkia ja vaaroja sekä selviytyä ja suojautua näissä tilanteissa. Jokaisella meistä on myös sisäänrakennettu suodatin, joka suodattaa asioita tietoisuuteemme sen mukaan, miten mielenkiintoisina niitä pidämme. Joskus on hyvä kurkata myös sille ei-niin-kiinnostavaa -puolelle.

5. Perfektionismi 

Täydellisyyden tavoittelu jatkuvana toimintana lamauttaa ihmistä ja estää spontaanin yrittämisen luoden epäonnistumisen pelkoa. Se lisää kontrollia vieden voimavaroja ja estäen samalla sellaisten asioiden tekemisen, jotka ovat itselle tärkeitä. Tällä on keskeinen vaikutus hyvinvointiimme.

6. Ulkoisesta olemuksesta päättely

Miten herkkä ihmisen mieli onkaan päättelemään, arvioimaan, tulkitsemaan ja tekemään johtopäätöksiä muista ihmisistä ulkoisen olemuksen, vaatetuksen, käyttäytymisen tai persoonallisuuden perusteella. Kun määrittelemme toisen ihmisen näillä keinoilla, toisen näkeminen omana itsenä estyy. Samalla suljemme tai ainakin olennaisesti kavennamme yhteistyön mahdollisuuksia.

7. Katastrofiajattelu 

Vaikka rationaalisesti ymmärrämme, ettemme pysty ennustamaan tulevaa, vanhimmat aivojemme osat ovat kehittyneet luomaan uhkakuvia silloinkin kun mitään uhkaa ei todellisuudessa ole havaittavissa. Katastrofiajattelu saa meidät yliarvioimaan ennustuskykymme, jota aikaisemmat kokemuksemme entisestään vahvistavat siitäkin huolimatta, että tulevat tilanteet ovat täysin uusia eivätkä näin ennustettavissa.

8. Myönteisen ja kielteisen vähättely tai liioittelu

Vuorovaikutuksemme sisältää jatkuvan vastavuoroisen palautevirran. Korostammeko negatiivisia huomioita ja vähättelemmekö tai jätämmekö lähes huomiotta myöteiset tapahtumat? Itse kuulen myönteisyys/kielteisyys -keskusteluissa kansallista kulttuuriperimää. Jotenkin positiivisuus koetaan edelleen usein ”haihatteluna”, epärealismina tai teennäisyytenä. On huomionarvoista, että se mihin suuntaamme huomiomme ja miten ajattelemme kehittyy, lisääntyy ja saa tilaa.

Minkälainen ajattelu lisäisi toiveikkuutta, luottamusta ja uskoa onnistumiseen?

9. Riittämättömyyden tunne 

Korkea vaatimustaso, kriittisyys ja odotukset sekä omaa että muiden työtä kohtaan ylläpitävät jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Sisäinen ”pakko” ajaa suorittamaan yhä enemmän ja enemmän eikä mikään riitä. Dialogi työyhteisössä siitä, minkälainen on riittävän hyvä suoritus vähentää omaa yksipuolista tulkintaa, lisää avoimuutta ja yhteisöllisyyden kokemusta.

10. Yliyleistäminen 

Yliyleistävän mielen sanavarastoon kuuluu runsaasti ääripäitä kuvaavia sanoja kuten ”aina” tai ”ei koskaan”. Tapa yleistää voi liittyä kielteisyyden ja epäonnistumisen liioitteluun. Tapa voi estää meitä näkemästä kuhunkin hetkeen sisältyvät lukuisat mahdollisuudet, jolloin itse lukitsemme itsemme oman mielen luomiin olosuhteisiin, jotka eivät ole totta.

11. Pitäisi

Pitäisi on yleinen, mielen sisäinen säännöstö, joka määrittää miten asioiden pitäisi olla. Poikkeamat näistä säännöistä voivat aiheuttaa itselle syyllisyyden tunteita ja muiden rikkoessa niitä saatamme tuntea kaunaa tai ärsytystä. Psykologisen joustavuuden kehittäminen voi alkaa säännöstöä höllentämällä sekä harjoittelemalla sallivuutta ja hyväksyntää erilaisia näkemyksiä kohtaan.

12. Syyttäminen 

Syyttäminen on muiden vastuuttamista asioista, jotka eivät mene oman mielen mukaisesti. Emme kuitenkaan voi muuttaa toisia, mutta voimme  muokata omaa suhtautumistapaamme.

Henkilökohtaisia vahvoja ja varmoja näkemyksiä on hyödyllistä kyseenalaistaa sekä löytää rinnalle ja kokeilla uusia vaihtoehtoisia tapoja käytännössä.  Halu kehittyä omia suhtautumistapoja muokkaamalla voi olla arvo- ja merkityslähtöistä toimintaa. Mitä tärkeänä pitämääni asiaa muutos palvelisi, jos ajattelisin ja toimisin toisin?

Ajatusvääristymät saavat helposti aikaan joustamattomuutta ja musta-valkoista suhtautumista. Ne voivat herättää vahvoja tunteita, kun ympäristö ei toimikaan omien mielen kuvioiden mukaisesti. Mielen joustavuutta voidaan kehittää kyseenalaistamalla omaa ajattelua sekä etsimällä ja sallimalla myös toisenlaisia vaihtoehtoja ja näkökulmia.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii henkilöstökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue www.ihminenihmiselle.com. Hän on erikoistunut tietoisuus- ja läsnäolopohjaisiin kognitiivisiin työotteisiin sekä inhimillisen potentiaalin valmentamiseen dialogin ja systeemisen ymmärryksen keinoin. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi@ihminenihmiselle.com

Lähteet

Kettunen S. & Kalliomaa S. 2010. Luottamus esimiestyössä. Sanoma Pro Oy.

Myllyviita K. 2016. Tunne tunteesi. Duodecim.

Stahl B. & Goldstein E. 2011. Stressinhallinnan käsikirja. Tietoisen läsnäolon menetelmä.

 

Työnohjaus
Yhteystiedot

Päivi Kousa
Puhelin: +358 45 182 9388

Internal Dialogue
y-17712303

Lähitapaamiset

Piispansilta 11,
Iso-Omenan kauppakeskus,
2. krs, Espoo

Ajanvaraus

Verkkokalenteri Vello

paivi@ihminenihmiselle.com

Linkit

LinkedIn
Facebook 

Instagram

Tietosuojaseloste