Tag Archive for: traumatietoisuus

Near-tieteet

NEAR-tieteitä kaikille, jotka kohtaavat työssään ihmisiä

/in , , /by

NEAR-TIETEET. Olisiko jo aika kurkistaa ihmisen kokonaisvaltaisuuteen työelämässä integroimalla myös työelämätutkimukseen neurotieteiden, epigenetiikan, ACE- ja PCE-tutkimuksen sekä resilienssiä vahvistavan toipumiskulttuurin näkökulmaa? Tarjolla olisi nimittäin NEAR-tieteitä ja kirsikkana kakun päällä työn kiintymyssuhteita (Attachment at Work).

Tämä kirjoitus on johdantoa aiheeseen. Voit halutessasi kuunnella aiheesta myös tiiviin 5min. videon NEAR-tieteitä kaikille, jotka kohtaavat työssään ihmisiä

Ihmisten väliset yhteydet ja suhteiden laatu työn arvonmuodostuksen keskiöön

Työmme tyypillisesti sisältää monenlaisia ihmissuhteita. On kollegiaalisia, organisaation sisäisiä suhteita, ulkoisia asiakas- ja sidosryhmäsuhteita. Työhön liittyvien ihmissuhteiden laatu onkin keskeisessä asemassa työhön liittyvässä arvonmuodostuksessa, sillä elämme palveluyhteiskunnassa, jossa kohtaamme lukuisia ihmisiä päivittäin.

Ihminen työelämätoimijana on elävä muihin ihmisiin reagoiva organismi. Meidän onkin syytä oppia ymmärtämään monipuolisemmin ja syvemmin kaikkea sitä, mitä meissä tapahtuu, kun kohtaamme ihmisiä työpäivän aikana. Ihmisten välisten suhteiden toivoisi olevan voimavara, mutta valitettavan suhteet ovat myös kuormittavia. Ymmärrys emotionaalisen kuormituksen syntymekanismeista ja vaikutuksista työn arvonmuodostuksessa edellyttää monitieteistä tarkastelua! (Bloom 2023.)

Meidän on syytä oppia ymmärtämään syvemmin kaikkea sitä, mitä tuomme kohtaamisiimme omasta kokemushistoriastamme ja mitä meissä alkaa tapahtua, kun kohtaamme ihmisiä työpäivän aikana. Mielestäni tarvitsemme organisaatiopsykologisten näkökulmien rinnalle perusymmärrystä ihmistenvälisestä neurobiologiasta, epigenetiikasta, elämänhistoriamme vaikutuksesta sekä suhteittemme kehittymisestä resilientimmän työelämän ja terveen organisaatiokulttuurin perustana.

NEAR-tieteet työhyvinvointia rakentamassa

Kirjainlyhenne NEAR on akronyymi ja tulee sanoista neurobiologia, epigenetiikka, ACE- ja resilienssi. Se on yhdysvaltalaisen NASTAD-järjestön alun perin kehittämä traumainformoidun lähestymistavan tutkimuksellinen viitekehys HIV- ja hepatiittipositiivisten ihmisten auttamiseksi. (NASTAD 2023.)

N = Neurobiologinen perusymmärrys avaa näkymää siihen, miten työhön liittyvät ihmissuhteemme muuttuvat meidän neurobiologiaksi ja autonomisen hermoston toiminnaksi. Interpersonaalinen neurobiologia (IPNB) avaa hyvin ihmistenvälisiin suhteisiin liittyvää neurobiologiaa valaisten meidän selviytymismekanismien toimintaa kohdatessamme ihmisiä, esimerkiksi hermostomme ylivireyden ja alivireyden motivoimia reaktioita kuten taistele tai pakene, jähmety tai lamaannu reaktioita.

E = Epigenetiikka lisää ymmärrystämme aikaisempien kohtaamisten ja kokemusten vaikutuksesta  geeniemme toimintaan. Meidän jokaisen yksilöllinen epigenetiikka onkin siis läsnä meidän jokaisessa kohtaamisessa kokemuksellisena tietona.

A = ACE-tutkimussuuntaus avaa elämänhistoriamme, erityisesti lapsuusvuosien haitallisten kokemusten vaikutuksia hyvinvointiimme ja käyttäytymiseemme aikuisuudessa ja PCE-tutkimus vastaavasti hyödyllisten eli voimavaroja lisäävien (positiivisten) kokemustemme vaikutuksia.

Meidän tulisi herätä myös siihen, että voimme vahingoittaa muita tai vahingoittua itse työhön liittyvissä ihmissuhteissa.

Ihmisellä on kyky toipua ja palautua myös erittäin kuormittavista tai traumaattisistakin kokemuksista välittävien ja tukea tarjoavien ihmissuhteiden avulla. Sosiaalisen tukiverkoston vaikutus työelämäsuhteissa kuten toki kaikissa ihmissuhteissa onkin aivan korvaamatonta.

R = Onko meille työelämässä muodostunut vähän etäinen suhde toipumiseen? Työelämämme on paikoitellen rikki, ja toipumiskulttuurin kehittäminen on erityisen tarpeellista terveeseen organisaatiokulttuuriin liittyvän resilienssin eli palautumiskyvyn kehittymisen kannalta.

Työn kiintymyssuhteet

Ihmissysteemien toiminta ja hyvinvointi pohjautuu vastavuoroisiin turvallisiin yhteyksiin muiden kanssa – kiintymyssuhteisiin. Nyt emme puhu työpaikkaromansseista! Elämme keskinäisriippuvaisessa suhteessa ympäristömme ja muiden ihmisten kanssa. Tämä asia ei muutu millään lailla olemmepa sitten työ- tai vapaa-ajalla.

K = Työn kiintymyssuhdetutkimus (attachment theory at work) peräänkuuluttaa keskeisenä tulevaisuuden työelämän tutkimusalueena työhön liittyvien ihmissuhteiden kehittymisen tutkimista turvallisuuden ja kiintymyssuhteiden näkökulmasta psykologista turvaa laajemmin myös sosiaalisen turvallisuuden lähtökohdista. (Yip, Ehrhardt, Black, & Walker 2018.)

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi, kiitos!

Lähteet

Bloom, S. (2023). A Biocratic Paradigm: Exploring the Complexity of Trauma-Informed Leadership and Creating Presence. Behav. Sci. 2023, 13, 355. https://doi.org/10.3390/ bs13050355

NASTAD. (2023). Trauma-informed Approaches Toolkit. Verkkosivu 5.11.2023. Near Science https://nastad.org/trauma-informed-approaches-toolkit/near-science

Yip, J., Ehrhardt, K., Black, H., & Walker, D. H. (2018). Attachment theory at work: A review and directions for future research. Article in Journal of Organizational Behavior, February, 39(2):185–198. DOI:10.1002/job.2204

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan  inhimillisen ja ihmisläheisen työkulttuurin tukemiseen asiakasorganisaatioissa. Päivi toimii myös Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Lasten kasvatus

Kohti ihmistenvälistä yhteyttä – yhteisö kanssasäätelijänä

/in , /by

Kohti ihmistenvälistä yhteyttä – yhteisö kanssasäätelijänä

KASVATUS. Kati Sarvela kirjoitti blogissaan Kärsitkö kanssasäätelyn vajeesta, miten ”lukuisat lapset kasvavat Suomessakin ilman turvallisia, tietoisesti läsnäolevia lähisuhteita tai perheet elävät epäterveissä, turvattomissa, stressaavissa, sortavissa tai epäinhimillistävissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa”. Tämä on valitettavan totta myös Suomea laajemmin länsimaissa. Mihin yhteisöllinen vanhemmuus on kadonnut ja mikä osuus tällä on siihen, että vanhemmat ovat yhä uupuneempia, masentuneempia ja huonovointisempia?

Elämme palveluyhteiskunnassa, jossa ihmiselle niin luonnollinen yhteisöllisyys, vastavuoroisuus ja toisen ihmisen kanssa tapahtuvaan kanssasäätelyyn perustuva luonnollinen tuki on muuttunut sen tuhanneksi eri yhteiskunnan palveluksi, joka painotetusti edustaa taloudellista tukea. Ihmisen hyvinvoinnin kokemus nojaa biologiseen perustaan ja on rakentunut evoluutiossa turvallisuuden kokemuksen ympärille biologiseksi järjestelmäksi, joka hermoston kautta säätelee hyvinvointiamme kaivaten ihmisten välisten yhteyksien kautta rakentuvaa tunneyhteyttä. (Porges 2011, 192–193; Siegel 2021, 2–3, 16; Porges 2022, 11,13.)

Samalla, kun olemme kehittäneet yhteiskuntaamme, olemme eristäneet itse itsemme toisistamme ja tämä näkyy muun muassa perheiden huonovointisuutena.

Yhteisöllisyydestä ydinperheisiin

Michaeleen Doucleff (2021) kuvaa kirjassaan Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja pienten ydinperheiden alkaessa yleistyä noin sata vuotta sitten, äidit ja isät ovat nyt ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tilanteessa, jossa he hoitavat kaiken perheisiin ja lastenkasvatukseen liittyvän kahdestaan tai jopa yksin. Pidämmekin nykyistä äiti, isä, lapset ydinperhemallia itsestään selvänä ja ainoana oikeana perhemuotona, vaikka se eristää perheet koteihinsa jättäen vanhemmat yksin ja saarroksiin oman vanhemmuutensa kanssa ilman yhteisön ylisukupolvista kasvatusviisautta ja tukea. Yhteisöllisyyden puute onkin yhdistynyt tutkimuksissa yhtenä keskeisenä syynä esimerkiksi synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä lasten- ja teini-ikäisten ahdistus- ja masennusoireiluun.

Reilut sata vuotta sitten perheet olivat nykyisiä ydinperheitä huomattavasti laajempia. Lastenkasvatukseen ja perhe-elämään osallistui vanhempien lisäksi isovanhemmat, naapurit, ystävät, tädit, sedät ja muut kylän aikuiset. Vastuu jaettiin ja kannettiin yhdessä. Samalla vanhemmuusviisaus, tieto ja käytännöt siirtyivät luonnollisen kanssakäymisen kautta seuraaville sukupolville. Arkivanhemmuuden rakentuminen vastavuoroisissa ylisukupolvisissa suhteissa oli normaalia ja merkillepantavaa onkin, että monissa alkuperäiskansojen yhteisöllisissä kulttuureissa ei edelleenkään esiinny lapsuus- ja nuoruusiän ahdistusta eikä masennusta.

Alkuperäiskansojen kasvatuskulttuurista – yhteistyökasvatus

Metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa vanhempien ja pienten lasten keskinäisissä suhteissa voidaan nähdä paljon eroja länsimaiseen kasvatuskulttuuriin, jonka kulmakivinä tunnistetun lapsen hallintaan saamisen ja hallintaa tukevan kontrollin sijaan alkuperäiskansojen kulttuurissa keskitytään yhteistyöhön ja ihmistenväliseen yhteyteen. Kuten tiedämme, länsimainen tapa kontrolloida lasta johtaa usein konflikteihin, jota sitten pyritään ratkaisemaan autoritäärisin keinoin tämän vain luodessa lapsessa turvattomuutta ja pahentaessa tilannetta.

Alkuperäiskansojen kasvatuskäytännöissä rakennetaan luottamusta ja kaikille lapsille samojen suositusten ja käytäntöjen sijaan sovelletaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin sovitettuja kasvatuskäytäntöjä. Michaeleen Doucleff asui muutamia vuosia 3-vuotiaan Rosy-tyttärensä kanssa mayojen, inuiittien ja hadzojen perheissä ja yhteisöissä. Hän oppi yhteistyökasvatusta, joka tuottaa erityisen oma-alotteisia, auttavaisia ja ystävällisiä lapsia, jotka ”haluavat jakaa karkkinsa sisarustensa kanssa” kuten Doucleff mainitsee. Alkuperäiskansat luottavat ihmistenväliseen yhteyteen ja sen luomaan turvaan ja mahdollisuuksiin kasvattaa hyvinvoivia pikkuihmisiä, jotka aikanaan ovat aikuisia ja jakavat saamaansa perintöä eteenpäin omille jälkeläisilleen.

Me länsimaiset ihmiset olemme tehneet kasvatuksesta melko monimutkaista ja luonnotontakin toimintaa. Olemme tiedostaneet, että lapsemme tarvitsevat itse- ja kanssasäätelytaitoja, mutta opetamme niitä ikään kuin lapsen ulkopuolelta, vaikka helpompi tapa olisi asettua lapsen kanssa rakentavaan yhteyteen, kuunnella lasta, hänen tarpeitaan ja toimia niistä käsin.

Sen lisäksi, että monet vanhemmat ovat uupuneita, yksinäisiä ja masentuneita, he hoitavat perheyhteisöstä nykyisin puuttuvien ihmisten työt ja tehtävät. Henkilökohtaisesti en usko, että Suomessa voidaan korjata yhteisöllisyyden puutteesta kumpuavaa pahoinvointia ja yksinäisyyttä palveluja lisäämällä tai parantamalla. Tarvitsemme sukellusta huomattavasti syvemmälle ihmisyyteen, ihmisen hyvinvoinnin alkulähteelle keskinäisen yhteyden äärelle.

#lastenkasvatus #ydinperhe #yhteisöllisyys #michaeleendoucleff #alkuperäiskansa #lapsi‍

Lähteet

Doucleff, M. (2021). Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja. Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja. Siltala.

Porges, S. (2021). The COVID-19 Pandemic Is a Challenge to Our Nervous System. A Polyvagal Perspective. Teoksessa Teoksessa Siegel, D. J., Schore, A.N., & Cozolino, L. Interpersonal neurobiology and Clinical Practice. WW Norton Co.

Porges, S. (2022). Polyvagal Theory: A Science of Safety. Frontiers of Integrative Neuroscience, Vol. 16.https://doi.org/10.3389/fnint.2022.871227

Siegel, D.(2021). Interpersonal Neurobiology From the Inside Out. A Brief Overview of a Consilient Approach to Personal, Public, and Planetary Flourishing. Teoksessa Siegel, D. J., Schore, A. N., & Cozolino, L. Interpersonal neurobiology and Clinical Practice. WW Norton Co.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden kehittämiseen asiakasorganisaatioiden yksilöllisistä lähtökohdista. Päivi toimii myös Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Kirjoitus on julkaistu myös Iloa ja toivoa -sivustolla.

Empatian 10 hyötyä työssä

Empatian 10 hyötyä työssä

/in , , /by

Empatian 10 hyötyä työssä

Osallistuin eilen Sitomon järjestämään webinaariin Empatian 10 hyötyä työssä ja kirjoitan webinaarin pääkohdista nyt tuoreeltaan. Webinaarissa vieraili Helsingin Yliopiston empatiatutkija Miia Paakkanen, joka kertoi empatiaan liittyvistä kyvykkyyksistä ja siitä, mitä tutkittuja hyötyjä empatia mahdollistaa työelämässä.

Kirjoitin aikaisemmin Eettinen osaaminen edellyttää myötätuntokykyä empatiasta ja myötätunnosta viittaamalla kirjoituksessani Helsingin Yliopiston laajaan CoPassion -myötätuntotutkimukseen ja sen tuloksiin. Tutkimuksen pohjalta kirjoitetussa kirjassa Myötätunnon mullistava voima (2017) tutkijat Pessi ja Martela selvittävät empatian ja myötätunnon eroja siten, että siinä missä molempiin liittyy tietoisuus ja tunneyhteys, myötätunto on näiden lisäksi myös konkreettista toimintaa toisen hyväksi ja auttamiseksi.

Mitä empatialla tarkoitetaan

Paakkanen on tutkinut empatiaa ja myötätuntoa vuodesta 2014. Hänen mukaansa molemmat ovat opittavissa olevia taitoja – kyvykkyyksiä, joista myös työelämä hyötyy monin eri tavoin. Empatiassa voidaan erottaa ainakin kolme erilaista kyvykkyyttä, joita ovat kognitiivinen, affektiivinen sekä myötätuntokyvykkyys.

Empatia on taitoa erottaa oma tahto toisen ihmisen tarpeesta ja valita toimintatapa, joka huomio toisen ihmisen lähtökohdat. Empaattinen ihminen ymmärtää, että toisen maailma on yhtä todellinen kuin hänen oma maailmansa, vaikka se on erilainen. (Paakkanen 2022.)

Kognitiivisella empatialla viitataan ajattelun taitoihin, affektiivisella empatialla tunnetaitoihin ja myötätuntotaidoilla ystävällisiin hyvän tahdon tekoihin, jotka edistävät omaa ja toisen onnistumista ja hyvinvointia. Ihmisellä on kyky aistia, kuka haluaa minulle hyvää. Hyvän tahtominen herättää luottamusta, synnyttää lämpöä ja turvaa.

Empatiaa hyödyntävät työpaikat ovat psykologisesti turvallisia, joissa virheitä ei tarvitse pelätä, joissa ihmistenvälinen toiminta ei tuota häpeää eikä pelkoa kasvojenmenetyksestä vaan joissa kokemuksista opitaan sallivuuden ja hyväksynnän ilmapiirissä. Paljon yhtymäkohtia aiemmin kuvaamaani palvelun strategiseen arvoketjuun, jonka keskeisenä menestystekijänä nähdään sisäisten henkilösuhteiden laatu.

Empatian 10 hyötyä työssä

Paakkanen listaa empatian hyötyjä työn kannalta. Ajattelen hyötyjen olevan systeeminen kokonaisuus eli kaikki osat ovat kytköksissä toisiinsa, vaikuttavat yhdessä ja synnyttävät lopulta kokonaisuuden, jonka turvin toimimme.

  1. Taloudellinen kannattavuus
  2. Hyvinvointi
  3. Muutoskyvykkyys
  4. Yhteistyö
  5. Asiakaspalvelu
  6. Innovatiivisuus
  7. Oppiminen
  8. Työn imu
  9. Sitoutuminen
  10. Työn merkityksellisyys

Empatia- ja myötätuntokyvykkyyttä voidaan myös mitata esimerkiksi kuvantamalla aivojen toimintaa, jolloin voidaan havaita eri aivoalueiden aktivoituminen ajatusten ja tunteiden synnyttämässä kehollisessa kokonaisuudessa. Ihmisen aivoissa olevat peilisolut reagoivat esimerkiksi toiseen ihmiseen, hänen ystävällisyyteen ja hyväntahtoisuuteen aktivoiden mielihyväjärjestelmää. Samalla tavoin reagoimme epäystävällisyyteen.

Miia Paakkanen on kirjoittanut empatiasta työn viitekehyksessä tietokirjan Empatian voima työssä. Kirjan keskeinen sanoma on, että empatiataitoja voi oppia. Lisäksi kirjassa käsitellään empatian yhteyksiä onnistumiseen ja hyvinvointiin.

Tutustu myös aikaisempiin tutkittuun tietoon peilautuviin työelämäkirjoituksiin Ihminen ihmiselle -blogissani.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(a)ihminenihmiselle.com

Lähteet

CoPassion. (2022a). Myötätunnon mullistava voima. Helsingin Yliopiston verkkosivu. https://researchportal.helsinki.fi/fi/projects/the-revolutionary-power-of-compassion-copassion

CoPassion. (2022b). CoPassion – Myötätunto työelämässä. Verkkosivu. https://copassion.fi/

Paakkanen, M. (2022). Myötätunto ehkäisee uupumusta kuudella tavalla. Artikkeli Telma-verkkolehdessä. https://telma-lehti.fi/myotatunto-ehkaisee-uupumusta-kuudella-tavalla

Pessi, A. B., & Martela, F. (2017) Myötätuntoista ihmistä ja työelämää etsimässä. Teoksessa Pessi, A. B., Martela, F., & Paakkanen, M. (toim.) Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä, PK-kustannus, s. 12-34.

Sitomo. (2022). Empatian 10 hyötyä työssä. Webinaari 18.11.2022.

STT Info. (2022.) Myötätuntoon panostaminen lisää sitoutumista työhön ja työnantajaan. Helsingin Yliopiston verkkoartikkeli 11.1.2016. https://www.sttinfo.fi/tiedote/myotatuntoon-panostaminen-lisaa-sitoutumista-tyohon-ja-tyonantajaan?publisherId=3747&releaseId=39180084

Trigger

Koulukiusaaminen ja aikuisiän sosiaalinen jännittäminen – Asiakas kertoo

/in , /by

Koulukiusaaminen. Tiimipalaveri alkamassa. Jännittää työkavereiden seurassa, sosiaalisissa tilanteissa, esiintyessä. ”Tietyt ihmiset ja sosiaaliset tilanteet töissä saa mut jännittämään. Pelkään, että epäonnistun, että mulle naureskellaan ja että mua pilkataan. Musta tuntuu, ettei mua hyväksytä. En ole riittävä enkä osaa mitään. Alan tarkkailla itseäni, että varmasti suoriutuisin riittävällä tavalla. Jännitys lisääntyy. Joskus tuntuu, että saan paniikkikohtauksen. Haluan paeta. Koen, että olen huono.” Näin juuri työelämänsä aloittanut nuori asiakas kertoo työnohjauksessa.

Tätä kirjoitusta taustoittaa alakouluaikana tapahtunut ja pidempään jatkuneet kiusaamiskokemukset sekä näiden seurauksena opittu sosiaalinen jännittäminen.

Omalla oppimishistorialla työelämään

Lapsuuden, nuoruuden ja elämänhistorian aikana koetut haitalliset kokemukset oirehtivat monin eri tavoin ihmisten nykypäivässä aiheuttaen työpahoinvointia ja uupumusta. Tutkimusten mukaan jo äidin vatsassa olevan syntymättömän vauvan hermosto reagoi äidin masun ulkopuolelta tuleviin aistiärsykkeisiin. Tunnereagoinnin, niin pelon ja ahdistuksen kuin ilon ja tyytyväisyyden siemenet on kylvetty ihmiseen jo ennen syntymää. Kyse on aistimusjärjestelmille tarjolla olevista ärsykkeistä ja niihin reagoinnista. Hermosolut oppivat. Nuoren siirtyessä työelämään, hänellä onkin mukanaan jo massiivinen oppimis- eli kokemushistoria, jonka turvin suunnistaa työelämässä. (Marjanen 2009; Sajaniemi, Suhonen, Nislin & Mäkelä 2015.)

Kun menneisyys herää eloon sosiaalisissa tilanteissa

Asiakas kuvaa jännittävänsä ihmisten seurassa. Työssä tämä näyttäytyy ennakoivana toimintana ennen palavereja. Jännitys ja epävarmuus herää tiettyjen ihmisten seurassa, ja oma suoriutuminen alkaa hermostuttamaan. Esiintymistilanteet ja samalla niihin liittyvät omat odotukset jännittävät erityisesti. Asiakas kuvaa reagoivansa hyvin samansuuntaisesti työelämän sosiaalisiin tilanteisiin kuin ollessaan koulun alaluokilla, jolloin tuttu "kaveriporukka" vähätteli, arvosteli, naureskeli ja mitätöi mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tämä sai valpastumaan ja huolestumaan sekä tuntemaan olon epävarmaksi kaveriporukoissa. Huoli sai aikaan myös pahan mielen ja jatkuvan pelon joutua naurunalaiseksi, väheksytyksi, aliarvioiduksi ja kritiikin kohteeksi. En riitä, en osaa mitään ja olen huono. Entä nyt työssä? Enhän edes tunne näitä ihmisiä!

Kiusaamisen kanssa eläminen ja selviäminen päivästä toiseen on lapselle rankkaa kokopäivätyötä. Riittämättömyyden tunteiden herääminen aikuisena voi yllättää ja saada ihmisen yrittämään ja suorittamaan lisää, ponnistelemaan, jotta ympäristö vastaisi omiin hyväksynnän ja arvostuksen tarpeisiin.

Oirehdinta on yleistä sosiaalisissa tilanteissa ja se vaikeuttaa tai estää aidon yhteyden muihin ihmisiin saaden samalla meidät tuntemaan epämukavuutta, ahdistusta ja jopa kauhua. Etenkin pitkittyessään kiusaamiskokemukset voivat traumatisoida, vaikuttaa ihmisen minäkuvaan kielteisesti ja saada uskomaan, että itsessä on jotain vikaa. Käytännössä oma kokemus syntyy silmänräpäyksessä ja automaattisesti vaikkapa, kun astumme huoneeseen, jossa on muita ihmisiä. Kun reagoimme tavalla, joka ei vastaa käsillä olevaa tilannekuvaa, puhutaan triggeröitymisestä.

Triggeröityminen

Triggeriksi kutsutaan ärsykettä, joka laukaisee hermoston normaalit eloonjäämiskamppailua palvelevat puolustusreaktiot ”pakene", "taistele”, ”lamaannu" tai "miellytä". Triggerinä voi toimia mikä tahansa oman reagoinnin laukaiseva ärsyke, jokin arkinen tapahtuma, asia tai toinen ihminen, joka muistuttaa jostain aikaisemmasta tilanteesta. Tuntuu kuin eläisimme vanhan tapahtuman uudestaan, vaikka emme tunnistaisikaan kytkentää omaan menneisyyteen.

Oirehtiminen voi näyttäytyä myöhemmällä iällä erityisesti vaikeutena säädellä omaa vireystilaa. Ihmisen hermosto reagoi uhkiin tyypillisesti yli- tai alivireydellä. Vireystilaan liittyy tunteita, kehoaistimuksia, mielikuvia ja ajatuksia. Triggeröitymisen seurauksena syntyvä kokemus voi lukita rationaalista ajattelua säätelevän aivojen osan haastavan tunnekokemuksen ottaessa vallan ja estäessä rationaalisen, käsillä olevan tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisen tiedonkäsittelyn ja käyttäytymisen.

Toipuminen on mahdollista

Työelämän vuorovaikutussuhteet ja niiden seurauksena syntyvä tunne- ja psykologinen kuormitus aiheuttavat työntekijöille  monenlaisia työkykyyn liittyviä haittoja. Sosiaalinen jännittäminen on elämänhistorian aikana opittua ja siitä voidaan toipua olipa sen alkuperä mikä tahansa. Turvalliset ja sisäistä vakautta synnyttävät työympäristöt ovat kriittisen tärkeitä aikuisten oppimisympäristöjä, joista jokaisella työelämätoimijalla on mahdollisuus ammentaa mielekkyyttä ja motivaatiota osana omaa työelämäkokemusta ja henkilökohtaista hyvinvointia.

Tutustu myös muihin kirjoituksiin Ihminen ihmiselle -blogissani. Valitse sinua kiinnostava kategoria vasemmalta tai sinua kiinnostava aihe avainsanoista.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(a)ihminenihmiselle.com

Lähteet

Fisher, J. (2021). Transforming The Living Legacy of Trauma. A Workbook for Survivors and Therapist. PESI Publishing Media.

Kolk van der, B. (2014). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas elämä.

Maanmieli, K. & Sarvela, K. (2022). Yhteinen mieli. Traumatietoutta mielenterveystyöhön. Helsinki: Basam Books.

Marjanen, K. (2009). The Belly-Button Chord. Connection of Pre- and Postnatal Music Education. Väitöskirja. Jyväskylän Yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3769-0

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus.

Trauma

Asiakas kysyy – Mistä tietää, että kyseessä on trauma?

/in , /by

Trauma. Traumat yhdistyvät ihmisen mielessä tyypillisesti suuriin, koskettaviin ja pysähdyttäviin elämäntapahtumiin kuten tsunamit ja muut luonnonkatastrofit, sota tai väkivalta. Trauma voi kuitenkin syntyä myös hyvin pieneltä tuntuvissa arkipäiväisissä tilanteissa, kun ihminen kokee uhkaa, pelkoa, avuttomuutta tai turvattomuutta. Kyse on tunteisiin ja käyttäytymiseen liittyvästä ilmiöstä, joka saa alkunsa, kun ihmisen vaistonvaraiset, puolustukselliset sisäiset tilat aktivoituvat.

Mikä trauma on?

Ihmisen vaistonvaraiset motivaatiojärjestelmät aktivoituvat kokiessamme pelkoa, avuttomuutta tai turvattomuutta (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja moraalinen ulottuvuus). Traumakokemus ylittää autonomisen hermoston kantokyvyn toistuessaan ja pitkittyessään sekä johtaa sen epävakauteen. Tapa käsitellä asioita, kokemuksia ja muistoja muuttuu. Kyse on kehossa olevasta näkymättömästä jäljestä, jolla reagoimme vaikeisiin tunteisiin, tuskaan, kauhuun ja pelkoihin (van der Kolk 2014; Maanmieli & Sarvela 2022, 46–48).

”Trauma on tulosta tapahtumasta, tapahtumien sarjasta tai olosuhteista,

jotka koetaan sietokyvyn ylittävinä ja

 joista selviytymiseen sen hetkiset voimavarat ja keinot eivät riitä.”

(Samsha 2014; Kuvajainen 2021.)

 

Trauma voi vaarantaa ihmisen terveyden stressireaktion pitkittyessä. Traumaattiset kokemukset koetaan vaikeina tai raskaina tunnetasolla, sillä ne saavat meidät samaistumaan omaan kokemukseen siten, että tilanteeseen nähden tarkoituksenmukainen toiminta ja käyttäytyminen estyy. Kyse on oman ”sietokyvyn” ylittävästä tunnekokemuksesta, joka ei integroidu sen hetkiseen kokemusmaailmaan ja saa meidät samaistumaan nykyhetkessä elämänhistoriaamme sisältyvään vastaavanlaiseen vaikeana tai raskaana kokemaamme tilanteeseen.

Miten trauma kehittyy?

Ihminen puhuu stressistä viitaten henkilökohtaiseen kuormittumisen kokemukseen tai kuormittavaan tilanteeseen. Traumassa on myös kyse stressihäiriöstä (PTSD – Post Traumatic Stress Disorder), joka vaikeuttaa mahdollisuuksia kokea oloa levolliseksi ja tyyneksi. PTSD-oireet saavat ihmisen elämään uudelleen vaikeina koettuja tapahtumia saaden aikaan välttämiskäyttäytymistä sekä taipumuksen jatkuvasti skannata uhkatekijöitä. Tämä on rankkaa. Dissosiatiivinen traumaperäinen stressihäiriö lamaannuttaa, saa tunteet turtumaan sekä oman persoonallisuuden, identiteetin, oman kehon tai ympäristön tuntumaan muuttuneelta, epätodelliselta tai niin, että ne eivät tunnu entisen kaltaisilta. (Kuvio 1.) (Schwartz 2021.)

TraumaKuvio 1. Trauman kehittymisen systeeminen kokonaisuus (Schwartz 2021)

Trauma saa aikaan epätervettä sopeutumista

Ihminen pyrkii selviytymään vaikeista tunnekokemuksista monin eri keinoin ja usein onnistuukin siinä. Traumaattisiin kokemuksiin liittyvät selviytymisyritykset rakentuvat tyypillisesti epäterveiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä uhkaavien selviytymiskeinojen ympärille. Alla esimerkkejä selviytymiskeinoista (Schwartz 2021; Ogden & Fisher 2015; Maanmieli & Sarvela 2022, 50):

  • tarve ”lukea” muita ihmisiä ja luoda tällä perusteella tulkintoja muiden tarkoitusperistä ja herkkyys uskoa omiin tulkintoihin ikäänkuin "tosiasioina"
  • muiden tarpeiden tai käyttäytymisen ennakoiva ”tietäminen”
  • muiden miellyttäminen
  • erilaiset riippuvuudet eli addiktiot
  • lapsen tarve jatkuvasti rauhoittaa tai lohduttaa huoltajaa tai aikuisia
  • alistuva käytös
  • oman itsen ja omien sisäisten osien torjunta tai kieltäminen
  • tarve vältellä tilanteita tai ihmisiä omien tulkintojen perusteella
  • itsensä etäännyttäminen todellisuudesta eli dissosioituminen
  • unihäiriöt
  • herkkyys loukkaantua, raivostua tai paeta tilanteista
  • syömishäiriöt
  • oman kehon vahingoittaminen

Traumat ovat systeemisiä monikerroksellisia inhimillisyyteen liittyviä ilmiöitä. Ne ovat samanaikaisesti henkilökohtaisia, yhteisöllisiä ja kulttuurisia. Ne voivat koskettaa jopa isoja maanosia ja kansakuntia. Traumat ovat luonnollisesti läsnä kaikkialla, missä on ihmisiä ja ne voivat olla laadultaan hyvin erilaisia. Kyse on itsemme ja ympäristön vastavuoroisesta prosessista, joka ei koskaan sammu. Olemme alati kytkeytyneitä näkyvästi ja näkymättömästi toisiimme ja tätä kautta alttiina uusille kokemuksille.

Tutustu myös aikaisempiin kirjoituksiin Ihminen ihmiselle -blogissani. Löydät traumoja käsittelevät kirjoitukset kategoriasta traumatietoisuus.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(a)ihminenihmiselle.com

Lähteet

Bloom, S. & Farragher, B. (2013). Restoring Sanctuarity. A New Operating System for Trauma-informed Systems of Care. New York, Oxford University Press, New York.

Iloa ja toivoa. (2022). Traumatietoisuutta edistäviä koulutuksia tarjoava verkosto. Verkkosivu. https://www.iloajatoivoa.fi/

Kolk van der, B. (2014). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas elämä.

Kuvajainen, M. (2021). Traumainformoitu lähestymistapa sosiaali-, terveys- ja sivistysalalla. Youtube-video. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=LBE-qKhK7Os

Maanmieli, K. & Sarvela, K. (2022). Yhteinen mieli. Traumatietoutta mielenterveystyöhön. Helsinki: Basam Books.

SAMSHA. (2014). SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach.  https://ncsacw.samhsa.gov/userfiles/files/SAMHSA_Trauma.pdf

Schwartz, A. (2021). Complex Trauma Certification Training – A Strength-Based Approach for Treating Complex PTSD 11(2020).

 

 

Traumatietoisuus

Traumatietoisuus mielenterveysjohtamisen tukena – Mieliteko-kehitysohjelma

/in , , /by

Traumatietoisuus. Koulutimme viime torstaina Kati Sarvelan kanssa tunnehaavat huomioivaa ihmisten kohtaamista traumainformoidussa viitekehyksessä osana Pohjois-Savon kuntien Mieliteko-kehitysohjelmaa. Ohjelma on osa Hyvällä mielellä Pohjois-Savo 2021–2030 hanketta, jonka päätoteuttaja on Kuopion kaupunki ja sen käytännön toteutuksesta vastaavat Itä-Suomen yliopisto sekä Savonia-ammattikorkeakoulu yhdessä.

Mieliteko-kehitysohjelma vastaa Pohjois-Savon kuntien tarpeeseen ymmärtää mitä mielenterveysjohtamisella tarkoitetaan ja miten sitä voidaan käytännön arjessa toteuttaa. Ohjelmassa keskitytään erityisesti heikoimmassa asemassa, työelämän ulkopuolella ja työttöminä oleviin ihmisiin ja se on suunnattu kuntien johtavassa asemassa oleville viranhaltijoille, poliittisille päättäjille, hyvinvointiryhmän jäsenille sekä kolmannen sektorin ja yritysten edustajille tarkoituksena kääntää pahoinvointi hyvinvoinniksi.

Tutustu Mieliteko-kehityshankkeeseen

Traumatietoisuus osana Mieliteko-ohjelmaa

Viestintäasiantuntija Katja Hedberg esittelee artikkelissaan THL:n sairastavuusindeksiä, joka osoittaa Pohjois-Savon kunnissa olevan huomattavasti enemmän mielenterveysongelmia muihin Suomen kuntiin verrattuna, joten mielenterveystyölle on alueella erityistä kysyntää.

Mielenterveysjohtaminen on uusi asia, joka kuntien hyvinvointijohtamisessa on valitettavasti jäänyt hyvin näkymättömäksi. Kunnissa kaivataan tietoa siitä, mitä mielenterveysjohtaminen oikeasti tarkoittaa ja kuinka sitä käytännössä tehdään”. (Mieliteko 2022.)

Mieliteko-valmennukset toteutuvat hybridisti ja niiden aihepiirit ovat

  • Tiedolla johtaminen
  • Tunnehaavoja huomioiva ihmisen kohtaaminen – taumainformoitu lähestyminen
  • Päihdehaitat, onko niitä mahdollista ehkäistä ja vähentää?
  • Mielenterveyttä on mahdollista suojata
  • Yksinäisiä, syrjittyjä, syrjään jääneitä? Osallisuus kuuluu kaikille, mutta mitä se tarkoittaa mielen hyvinvoinnille ja kuinka osallisuutta voi toteuttaa?  

Hieno ohjelma sanonpa vaan! Tutustu tarkemmin täällä

Traumatietoisuus ja traumainformoitu työote – miksi?

Traumanäkökulma on universaali näkökulma ja sopii erityisen hyvin työelämän ammatilliseksi kehitysotteeksi, sillä traumat ovat läsnä kaikissa ihmistenvälisissä kohtaamisissa. Lisäksi traumainformoitu työote on yksi uuden työelämän kipeästi kaipaamista sosiaalisista innovaatioista, joka vastaa yhteiskuntamme monitasoiseen kestävyysmurrokseen keskeisenä toimintakenttänään työelämä ja ihmiset.

Traumainformoitu työote on levinnyt laajasti englanninkielisiin maihin, joissa on luotu myös terveen organisaatiokulttuurin kehittämiseen toimivia traumainformoituja malleja. Suomalainen Työsuojelurahaston tukema Yhteinen kieli -malli valmistui moniammatillisessa työryhmässä vuonna 2020. Mallin peruskoulutus on 3-päiväinen ja sitä on koulutettu ahkerasti viime vuosina niin julkisen kuin yksityisen sektorin ihmisläheisen työn toimialoilla. Mallista voidaan räätälöidä jokaisen työyhteisön omiin tarpeisiin sopiva koulutus lähi- tai verkkototeutuksena. Tutustu lisää 

Lisää kirjoituksia traumatietoisuudesta Ihminen ihmiselle -sivustolla sekä Iloa ja toivoa -sivustolla.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(a)ihminenihmiselle.com

Lähteet

Mieliteko. 2022. Mieliteko-ohjelma aloittaa mielenterveysjohtamisen valmennukset Pohjois-Savossa. Verkkoblogi. Saatavissa: https://www.mielitekomedia.fi/fi/uutinen/mieliteko-ohjelma-aloittaa-mielenterveysjohtamisen-valmennukset-pohjois-savossa

Iloa ja toivoa. 2022. Iloa ja toivoa -verkkosivu. Saatavissa: https://www.iloajatoivoa.fi/koulutuksia

Ihminen ihmiselle. 2022. Internal Dialogue -verkkosivu. Saatavissa: https://www.ihminenihmiselle.com/blogi/

Vireystilat – Ikkunoita itseemme

/in , /by

Vireystilalla tarkoitetaan psykofyysistä olotilaa, jonka biologinen perusta on keskushermostomme toiminnassa ja jonka seurauksena koemme tasapainoa tai kuormittavaa ylivireyttä tai lamauttavaa alivireyttä. Arkikielessä puhumme stressin tunteesta, jolloin tyypillisesti tarkoitamme ylivireydestä johtuvaa kuormittavaa tunnetta ja tähän liittyvää kokonaisvaltaista epämukavaa olotilaa. Myös alivireys voi tuntua stressaavalta. Saatamme aaltoilla päivän mittaan useissa vireystiloissa, jotka tuntuvat haittaavan niin työ kuin vapaa-aikaa. Ylivireyden pitkittyessä ja palauttavien kokemusten puuttuessa, olotila kääntyy yleensä kohti alavireisyyttä, joka lamaannuttaa toimintakykyä. Terveyden, työhyvinvoinnin, työn tehokkuuden ja aikaansaamisen näkökulmasta on tärkeää oppia tunnistamaan ja säätelemään omia vireystiloja.

Vireystila - 3 erilaista

Ihmisen autonominen hermosto on aina jossain tilassa. Se skannaa jatkuvasti ja automaattisesti onko tilanne tai ympäristö turvallinen. Tätä skannaustoimintaa kutsutaan neuroseptioksi. Se on tahdosta riippumaton prosessi, jonka tarkoituksena on arvioida ympäristön ja ihmissuhteiden uhkia ja vaaroja. Vireystilat voidaan jakaa karkeasti kolmeen vyöhykkeeseen, joita ovat normaalin vireystilan vyöhyke, ylivireyden vyöhyke sekä alivireyden vyöhyke.

Seuraavissa taulukoissa on esitelty 3 vireystilaikkunaa ja lisäksi sopivan vireystilavyöhykkeen mahdollisuuksia. Vireystilaikkunoissa on kuvattu esimerkinomaisesti kullekin vireystilalle tyypillistä kokemusmaailmaa sekä ajatustottumuksia ja kehotuntemuksia. Esimerkkien avulla voimme oppia tunnistamaan itsellemme tyypillisiä olotiloja sekä näiden oivallusten kautta miettimään omaa palautumisen tarvetta ja tapoja.

Taulukko 1. Hermoston kannalta ylivireystilaa osoittavia sisäisiä signaaleja (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

Taulukko 2. Hermoston kannalta sopivaa vireystilaa osoittavia sisäisiä signaaleja (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

vireystila

Taulukko 3. Sopivan vireystilan mahdollisuudet (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

vireystila

Taulukko 4. Hermoston kannalta alivireystilaa osoittavia sisäisiä signaaleja (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

vireystila

Vireystilamme kuvastavat hermostomme automaattista toimintaa, joka on kehittynyt elämänhistoriamme aikana sosiaalisen kanssakäymisen myötä yhteissäätelyssä muiden ihmisten kanssa. Hermostomme on oppinut tietynlaisen tavan tulkita ympäristöä ja muita ihmisiä. Olemme kokemuksellisesti ”ohjelmoituja” lapsuutemme tärkeimpiin ihmissuhteisiin liittyvän vastavuoroisuuden kautta. (Pelkonen & Sarvela 2020,111.)

Lapsuutemme ihmissuhteissa tapahtuneet kokemukset muuttuvat kehomme fysiologiaksi sekä autonomisen hermostomme ja puolustusjärjestelmämme toiminnaksi. Lapsuuden haitallisiin kokemuksiin (ACE-tutkimukset) liittyvät tutkimukset ovatkin osoittaneet, että kehittyäksemme tasapainoisiksi aikuisiksi (turvan neuroseptio) tarvitsemme korjaavia rakkaudellisia ja myötätuntoisia ihmissuhteita fyysisten ja psyykkisten kärsimysten vastapainoksi. (Pelkonen & Sarvela 2020, 107.)

Lähteet

Dana, D. 2018. The polyvagal theory in therapy. Engaging the rhythm in regulation. New York: W. W. Norton & Company.

Karkkunen, A. 2020. Kehon ja mielen vakauttamisen merkitys suhteessa. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli, traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen, s. 200-239. Helsinki: Basam Books Oy.

Ogden, P. 2018. ”Polyvagal theory and sensorimotor psychotherapy.” Teoksessa (toim.) Porges, S. W. & Dana, D. 2008. Clinical application of the polyvagal theory. The emergence of polyvagal-informed therapies. W. W. Norton & Co, s. 34-49.

Pelkonen, A. & Sarvela, K. 2020. ACE ja polyvagaaliteoria. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli, traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen, s. 97-118. Helsinki: Basam Books Oy.

Sanctuary Institute. 2021. Verkkosivu. [Viitattu 9.8.2021]. Saatavilla: https://www.thesanctuaryinstitute.org/about-us/the-sanctuary-model/

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi@ihminenihmiselle.com www.ihminenihmiselle.com

www.ihminenihmiselle.com

Työnohjaus
Yhteystiedot

Päivi Kousa
Puhelin: +358 45 182 9388

Internal Dialogue
y-17712303

Lähitapaamiset

Piispansilta 11,
Iso-Omenan kauppakeskus,
2. krs, Espoo

Ajanvaraus

Verkkokalenteri Vello

paivi@ihminenihmiselle.com

Linkit

LinkedIn
Facebook 

Instagram

Tietosuojaseloste