Entries by Päivi

Erityisherkkä, erityisen herkkä vai hermostollisesti herkkä?

/in , , , /by

Päivi Kousa

8.9.2026

 

On sanottu, että ihminen on maailmankaikkeuden monimutkaisin systeemi. Me kaikki olemme erilaisia ja neurobiologiamme on yksilöllisesti erilainen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että me koetaan ja reagoidaan eri tavalla asioihin. Reagointi tuntuu meissä ihmisissä ja meidän välillä.

Arkikieleen rantautunut käsite erityisherkkä on suomennoksena ongelmallinen, sillä sen konnotaatio kategorisoi ihmisiä erityisiin ja ei-erityisiin. Taustalla on diagnoosipohjainen ajattelu normaaliudesta ja epänormaaliudesta, joka ei nykytutkimuksen valossa ole kestävä. Meidän jokaisen neurokirjo on erilainen ja sellaisenaan ainutlaatuinen ja normaali.

Erityisherkkyys ja herkkyyden eri ulottuvuudet

Monille voi olla tuttu psykologi Elaine Aronin (1997) käyttöönottama käsite Highly Sensitive Person (HSP), jolla Aron alun perin viittasi erityisherkkään ihmiseen. Lisätutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kyse ei olekaan suoraviivaisesti persoonallisuuden piireestä vaan ennemminkin aistihavaintojen prosessoinnin herkkyydestä (Sensory-Prosessing Sensitivity, SPS) eli ihmisten välisistä eroista käsitellä aisti-informaatiota ja ympäristön ärsykkeitä. Esimerkiksi, kun koemme herkkyyttä koville äänille, kyse on siitä, että hermostomme reagoi koviin tai yllättäviin ääniin prosessoimalla tätä tietoa herkästi. Aistihavaintojen prosessoinnin herkkyys voi tarkoittaa hermoston kuormitusta ja lisääntynyttä stressiä kehossa.

Aron on tiivistänyt jatkotutkimuksissaan SPS:n ydinkomponentit neljään herkkyysosa-alueeseen (DOES) (Aron & Aron, 2018):

  • D – Depth of processing: tiedon syvällinen käsittely;
  • O – Overstimulation: taipumus ylikuormittua runsaasta ärsyketulvasta;
  • E – Emotional responsiveness, empathy: tavallista voimakkaampi tunnereagointi ja sosiaalinen herkkyys;
  • S – Sensing the subtle: herkkyys havaita tarkasti hienovaraisia ärsykkeitä ja yksityiskohtia.

 

Tutkimuksen nykytila ja ympäristöherkkyys

Vuoden 2010 jälkeen julkaistut tutkimukset korostavat hermostollisen herkkyyden kytkentöjä ympäristöön sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen vastavuoroiseen jatkumoon (Pluess, 2015). Hermostollinen kuormittumisherkkyys (overstimulation) on yhdistynyt ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) käsittelevissä tutkimuksissa informaation syväprosessoinnin, informaation runsauden, kuormituksen lisääntymisen ja ylikuormittumisherkkyyden välisten yhteyksien kietoutuneisuuteen.

Ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) onkin sittemmin tutkittu lukuisista eri näkökulmista eri elämänalueilla. Tutkimusalueina ovat olleet esimerkiksi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kehitys (Pluess, 2015, 2018), työelämä (Evers ym., 2008), evoluutio (Aron ym., 2012), myönteinen ja kielteinen kokemuksellisuus (Pluess & Belsky, 2013), aivotutkimus (Acovedo ym., 2014), lapsuuden kokemukset ja elämäntyytyväisyys (Booth ym., 2015), vanhemmuus (Slagt ym., 2018), koulukiusaaminen (Nocentini ym., 2018) ja perinnöllisyys (Assary ym., 2021).

Ymmärryksen lisääntyminen ihmisen kokemuksellisuuden kokonaisvaltaisuudesta on vienyt myös herkkyystutkimusta monitieteisempään ja moninäkökulmaisempaan suuntaan (Pluess, 2015). Tämän seurauksena aivan tuoreessa kuluvana vuonna julkaistussa tutkimuksessa esiteltiin erityisherkkyyden integratiivinen mallinnus (Pluess, 2026), joka vahvistaa aiempaa käsitystä hermostollisen herkkyyden sosiaalisesta luonteesta.

Integratiivisen mallinnuksen perustalle on kehitetty myös HSP-R(evised) -mittaristo, joka täydentää mm. Aronin (2018) DOES-mallia. Mittaristo sisältää kuusi systeemisesti yhdessä toimivaa herkkyysulottuvuutta:

  1. Sensitivity to Details: herkkyys yksityiskohdille
  2. Depth of Processing: tiedon prosessoinnin syvyys
  3. Social Sensitivity: sosiaalinen herkkyys
  4. Sensitivity to Positive Experiences: herkkyys myönteisille kokemuksille
  5. Emotional Reactivity: tunteisiin liittyvä reagointiherkkyys
  6. Overstimulation: herkkyys kuormittua voimakkaista, monimutkaisista ja/tai samanaikaisista ärsykkeistä.

Pluess (2026) korostaa, että herkkyys kuormittua hermostollisesti ei ole patologiaa vaan normaali osa ihmisen biologista herkkyyttä, joka voi ilmetä haavoittuvuutena kuormittavissa ympäristöissä ja vahvuutena rauhallisissa, hermoston optimaalista vireystilaa tukevissa ympäristöissä. Onkin helppo ymmärtää, että ihmistä ei ole ”suunniteltu” pitkittyneesti ja runsaasti hermostoa ylistimuloivaan elämään. On täysin normaalia, että reagoimme stressillä ja kuormituksella.

#hermosto #herkkyys #hermostollinenherkkyys #ympäristöherkkyys

Lähteet

Aron, E. N., & Aron, A. (1997). Sensory-processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality. Journal of Personality and Social Psychology, 73(2), 345–368. https://doi.org/10.1037/0022-3514.73.2.345

Aron, E. N., & Aron, A. (2018). Sensory processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality: A theoretical update and overview. In J. Pluess (Ed.), Sensitivity: From temperament to developmental processes (pp. 73–87). Springer.

Aron, E. N., Aron, A. & Jagiellowicz, J. (2012). Sensory processing sensitivity: A review in the light of the evolution of biological responsivity. Personality and Social Psychology Review, 16(3), 262–282. https://doi.org/10.1177/1088868311434213

Belsky, J. & Pluess, M. (2009). Beyond diathesis stress: Differential susceptibility to environmental influences. Psychological Bulletin, 135(6), 885–908. https://doi.org/10.1037/a0017376

Pluess, M. (2015). Individual differences in environmental sensitivity. Child Development Perspectives, 9(3), 138–143. https://doi.org/10.1111/cdep.12120

Pluess, M., Aron, E. N., Kähkönen, J. E., Lionetti, F., Huang, Y., Tillmann, T., Greven, C. U. & Aron, A. (2026). Evolution of the concept of sensory processing sensitivity and its measurement: The Highly Sensitive Person scale‑revised. Personality and Individual Differences, 219, 112, 1467.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

 

 

 

Pitkittynyt stressi – tunteet, tiedonkäsittely, fysiologia ja käyttäytyminen

/in , , /by

Päivi Kousa

2.9.2026

Stressiä voi olla joskus vaikea tunnistaa, koska ihmisellä on taipumus tottua ja sopeutua omiin olotiloihin, jopa kiintyä niihin, jolloin stressin kokemuskin normalisoituu. Pitkittynyt stressitila yleensä kuitenkin tunnistetaan, koska se aiheuttaa pitkittynyttä epämukavuuden tunnetta sekä erilaisia haittoja tiedonkäsittelyssä, fysiologiassa ja käyttäytymisen tasolla (Pietikäinen, 2025).

STRESSI YLEISELLÄ TASOLLA

Stressi ilmenee yksilöllisesti eri tavoin. Pitkittyneessä stressissä kyse on hermostoon päälle jääneestä ylivireydestä tai alivireydestä, joka voi tuntua esimerkiksi yleisenä tyytymättömyyden kokemuksena, hyvän olon puuttumisena tai vaikeutena rentoutua. Lisäksi siihen voi liittyä esimerkiksi epämääräisiä pelkoja kuten pelkoa omasta selviytymisestä.

Ihmisen tunteiden, tiedonkäsittelyn ja toiminnan säätelyn taustalla vaikuttaa hermostollinen dynamiikka, ns. BAS‑ ja BIS‑järjestelmä, joka virittää ja aktivoi (BAS, behavioral activation system) sekä hillitsee (BIS, behavioral inhibition system) ihmisen kokemusta, toimintaa ja käyttäytymistä.

TUNTEET

Tunteiden tasolla pitkittynyt stressi voi tuntua jännittämisenä, hermostuneisuutena, ärtymyksenä, levottomuutena, ahdistuksena tai esimerkiksi pelokkuutena. Tunteet saattavat ailahdella laidasta laitaan, mieliala voi olla apea ja samanaikaisesti ylivirittynytkin. Olo voi tuntua yliaktiivisuutena ja koska stressi kuormittaa fyysisesti, toisessa hetkessä se voi tuntua saamattomuutena, lamautumisena, turtumisena ja väsymyksenä. Mieliala voi vaihdella myös yltiöpäisestä innostuksesta masentuneeseen mielialaan ja voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi.

TIEDONKÄSITTELY

Nykyisellä AI:n aikakaudella myös inhimilliselle tiedonkäsittelylle on entistä enemmän käyttöä. Tiedonkäsittelyllä tarkoitetaan esimerkiksi ihmisen havaitsemistoimintoja, ajattelua ja muistia. Stressi ja kuormitus haittaa keskittymistä ja samalla vaikeuttaa huomion suuntaamista, ylläpitämistä ja ylipäätään tarkkaavaisuutta. Meillä voi olla pelkoa, ahdistusta ja huolia lisääviä ajatusmalleja. Muisti voi pätkiä ja voi olla haasteita suunnitella ja harkita vaihtoehtoja sekä tehdä valintoja ja päätöksiä eri tilanteissa.

FYSIOLOGIA

Stressin fysiologiaan liittyy monenlaista somaattista vaivaa, kiputiloja, särkyjä ja muita kehollisia tuntemuksia. Stressi nostaa verenpainetta ja tähän voi myös liittyä esim. päänsärkyä tai huimausta, heikotusta, sydämen rytmihäiriöitä tai hikoilua. Stressiperäiset vatsavaivat ovat yleisiä, koska stressi vaikuttaa ruuansulatukseen, mikrobiomiin ja suolistobakteereiden toimintaan.

TOIMINTA JA KÄYTTÄYTYMINEN

Käyttäytymisen ja toiminnan tasolla pitkittynyt stressi voi ilmetä aktiivisuutena ja tarpeena pitää itsensä entistä kiireisempänä, mutta yhtä lailla se voi näyttäytyä aloitekyvyttömyytenä, jolloin voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi. Stressi voi alkaa näyttäytyä myös korostuneena välttelykäyttäytymisenä, tarpeena suojata itseä ja eristäytyä. Käyttäytymisestä voi tulla arvaamatonta ja sitä voi alkaa leimata erilaiset käyttäytymisen säätelyvaikeudet kuten tunteenpurkaukset, jotka paitsi lisäävät fysiologista kuormitusta aiheuttavat myös haittoja ihmissuhteisiin ja yhteistyöhön. Stressin vaikutukset voivat heijastua myös ruokailukäyttäytymiseen. Saatamme syödä tai juoda liikaa tai liian vähän. Syömisestä tai juomisesta voi tulla selviytymiskeino, jolla pyritään säätelemään ja hallitsemaan omia olotiloja. Ihminen voi alkaa myös ”suorittamaan” palautumista ja harrastamaan liikuntaa tavoilla, jotka eivät edistä hermoston palautumista.

 

Uupumus stressi

Kuvio. Pitkittynyt stressi ja sen eri ilmenemismuotoja

 

Masennustutkimuksissa on tunnistettu ihmisen taipumus kompensoida vireystiloja luopumalla itselle tärkeästä tekemisestä. Tämä heikentää edelleen toimintakykyä ja voi johtaa lopulta jopa masennusoireisiin. Pitkittynyt ylivireys nimittäin kääntyy alivireydeksi herkästi ennemmin tai myöhemmin, kun hermostolla ei ole mahdollisuutta palautua riittävästi. Puhutaan ns. uupumuksen suppilovaikutuksesta (Mielenterveystalo, 2026).

Erityisen haasteellista pitkittyneessä stressissä on juuri pitkittymisen huomaaminen, sillä suurinta osaa edellä kuvatuista ilmiöistä esiintyy meillä kaikilla tilapäisesti ilman että mikään olisi erityisemmin vialla. Kokemukselliset ilmiöt ruokkivat herkästi toinen toisiaan ja ilmenevät päällekkäin ja lomittain samanaikaisesti, jolloin lopulta voi olla vaikea itsekään enää tunnistaa, mistä kaikesta omassa kokemuksessa on kyse.

Saatat olla kiinnostunut myös edellisestä blogikirjoituksesta, jossa käsittelin stressin monimuotoisia taustavaikuttajia

 

Lähteet

Ahonen, T. & Pulkkinen, L. (2023). Keskilapsuus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. Santalahti. 103–181.

Mielenterveystalo. (2026). Mielenterveystalo.fi -verkkosivu. Haettu 2.9.2026. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tietoisen-lasnaolon-omahoito-ohjelma/11-havainnoi-mielialaasi?utm_source=chatgpt.com

Nurmi, H. (2016). Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.

Pietikäinen, A. (2025). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.

Youtube. (2026). Video 98. PITKITTYNYT STRESSI JA SEN MONINAISET TAUSTAVAIKUTTAJAT https://www.youtube.com/watch?v=Ziu2srTh_fouu

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Stressi ja sen moninaiset taustavaikuttajat

/in , , /by

Päivi Kousa

31.8.2026

Stressiin ja kuormittumiseen liittyy monenlaisia pidemmän aikavälin taustavaikuttajia. Oma perimä, kokemuksellinen oppimishistoria sekä monenlaiset laukaisevat ja ylläpitävät tekijät vaikuttavat monitasoisesti siihen, miten koemme kuormitusta nykyhetkessä. Stressi voi myös kroonistua, kun palautuminen ei ole jostain syystä mahdollista tai se on riittämätöntä. Tässä kirjoituksessa avaan pitkittyneen stressin taustavaikuttajia.

Mitä stressi on?

Stressillä tarkoitetaan arkikielessä mitä moninaisempaa ilmiökenttää. Neuropsykologian ja käyttäytymistieteen tutkimuskirjallisuudessa stressillä tarkoitetaan hermostollisen valpastumisjärjestelmän (stressijärjestelmä) aktivoitumista ja tämän seurauksena syntyvää hermoston ylivireyttä. Valpastumisjärjestelmä on biologiapohjainen ei-tahdonalainen systeemi, jolla on myös oma ihmisen elämänhistoriaan liittyvä kokemus- ja oppimishistoriansa. (Sajaniemi ym., 2015.) Se valvoo jatkuvaluonteisesti meidän suhdetta ulkoiseen ympäristöömme ja samanaikaisesti sisäiseen maailmaamme (sisäinen tiedonkäsittely mm. havainnointi, ajattelu, muistitoiminnot (Ahonen & Pulkkinen, 2023). Valpastumisjärjestelmän tarkoituksena on tunnistaa odotuksista poikkeavat tai yllättävät tapahtumat sekä tulkita, onko kyseessä joku turvallisuutta uhkaava tilanne (uhkatutka). Hermostopohjaisen valvonnan tarkoituksena on siis huolehtia, että pysymme elossa (Sajaniemi ym., 2015).

Entäpä sitten ne valpastumisjärjestelmän reagointiin liittyvät taustavaikuttajat?

Kun hermoston ylivireys jää päälle

Tutkimusten valossa tiedetään, että hermostollisesti herkkä ihminen reagoi herkemmin aistiärsykkeisiin. Tämä voi olla koodattuna jo meidän perimään ja lisäksi kyse voi olla tilannetekijöistä, pidemmän aikavälin tekijöistä, pidempään jatkuneesta altistumisesta, erilaisista stressiä laukaisevista tekijöistä ja sitten vielä usein tiedostamattomista ylläpitävistä tekijöistä.  Elämään kuuluu mm. kaikki edellä mainittu sekä lisäksi yksilöllinen joukko kuormituksen vastapainona myös stressiltä suojaavia ja palautumista edistäviä tekijöitä, toimintatapoja ja säätelykeinoja.

ALTISTAVAT KUORMITUSTEKIJÄT

Kuormitukselle ja stressille altistumiseen vaikuttaa mm. meidän jokaisen yksilöllinen perimä ja temperamentti sekä ylipäätään hermostollinen herkkyys tietynlaiselle reagoinnille. Lapsuuden ja elämänhistorian kokemukset yhdessä olosuhdetekijöiden kanssa voivat joko vahvistaa tai hillitä luontaista herkkyyttä reagoida tietyllä selviytymisvasteella. Tyypillisesti tähän kaikkeen vaikuttaa myös kokonaisvaltainen turvallisuuden tai turvattomuuden kokemus.

PIDEMMÄN AIKAVÄLIN KUORMITUSTEKIJÄT

Pidemmän aikavälin kuormituksessa kyse voi olla omasta elämänhistoriasta ja siihen liittyvästä oppimishistoriasta kuten omaa kehitystä, hyvinvointia ja tasapainoa haitanneista elämänkokemuksista yhtä lailla kuin mistä tahansa omaan elämään liittyvästä yhdestä tai useammasta kasautuvasta ja jatkuneesta kuormituksesta, josta ei ole ollut mahdollisuutta palauta. Kuormitus on voinut olla läsnä jatkuvasti pidempään ja päällekkäin usean kuormitustekijän kanssa.

Tyypillisiä pidemmän aikavälin kuormitustekijöitä voivat olla esim. elämänhistoriaan liittyneet haitalliset ja kuormittavat kokemukset, pidempään jatkunut työpaine, perhedynamiikka, työpaikan vaihto, lapsen syntymä, työttömyys, avioero menetys tai oikeastaan mikä tahansa kuormittava kokemus. Nykyihmisellä on myös kyky kuormittua oman mielen tapahtumista, ajatuksista ja mielikuvista liittyen tapahtumiin ja tilanteisiin, joita ei ole tapahtunut, mutta jotka hermostomme tulkitsee samanlaisiksi uhkatekijöiksi kuin ulkoiset aistein havaitut tapahtumat. Palautuminen on yhtä yksilöllistä kuin kuormittuminen ja jos hermoston palautuminen ei syystä tai toisesta ole ollut mahdollista, ylivireys jää ”päälle” hermostossa. Tämä tuntuu stressinä.

On huomionarvoista, että myös iloisiin ja odotettuihin elämäntapahtumiin tai tekemiseen esim. intohimoiseen harrastukseen voi yhdistyä pidempiaikaista haitallista kuormitusta.

LAUKAISEVAT TEKIJÄT

Stressin laukaisijana voi sitten toimia lähes mikä tahansa tilanne tai tapahtuma, jonka oma hermosto tulkitsee uhaksi ja joka ylittää ihmisen sen hetkiset voimavarat. Laukaiseva asia tai tilanne voi liittyä omassa elämässä tapahtuvaan muutostilanteeseen, menetykseen, omaan tai läheisen sairastumiseen tai vaikka uuden opiskeluvaiheen aloitukseen. Myös ihmissuhteisiin voi liittyä myös monenlaista kuormitusta siitä huolimatta, että ne voivat olla myös merkittävä palautumista edistävä voimavara. Vuorovaikutus voi olla monella tavalla jopa väkivaltaista kuten syyttävää, aliarvioivaa, moittivaa tai maalittavaa, mutta vuorovaikutussuhteet voivat sisältää myös hienovaraista ja tahatonta vahingoittamista tai toisen ajatusten ylikirjoittamista.

YLLÄPITÄVÄT TEKIJÄT

Kuormituksen ylläpitäjiä voi löytyä meidän jokaisen elämäntavoista ja lisäksi meillä voi olla kuormitusta ylläpitäviä tietoisia tai tiedostamattomia ajattelu-, suhtautumis- ja toimintatapoja. Meillä voi lisäksi olla erilaisia kuormitusta ylläpitäviä selviytymiskeinoja kuten välttelykäyttäytymistä, murehtimistaipumusta, ylikriittistä ajattelua tai jämäkkyyden puutetta. Toisaalta meillä voi olla taipumus lihasjännitykseen tai sitten saatamme elää muuten stressaavalla elämäntyylillä. Liian vähäinen uni, epäsäännöllinen tai ravitsemuksellisesti huonolaatuinen ravinto voivat ylläpitää kehollista stressitilaa. Yleinen merkityksettömyyden kokemus on noussut myös tutkimuksissa esiin kokonaisvaltaista kuormitusta ylläpitävänä kokemuksena.

 

Voimavarat kuormitus

Kuvio. Stressi ja sen moninaiset taustavaikuttajat

 

SUOJAAVAT TEKIJÄT, TOIMINTATAVAT JA SÄÄTELYKEINOT

Meillä kaikilla on myös haitallisten kuormituskokemusten ohella voimavaroja suojaavia tekijöitä, toimintatapoja ja säätelykeinoja. Nämä voivat liittyä esim. omaan mieleen ja ajattelun laatuun sekä voimavaroja tukeviin ihmissuhteisiin ja sosiaalisen tuen keinoihin. Omasta hyvinvoinnista voi huolehtia opettelemalla tunnistamaan omia tarpeita, tunteita ja omia kiinnostuksen kohteita. Ihmissuhteiden suojaavaa vaikutusta voidaan tukea myös vahvistamalla ihmissuhteiden perustaa eli mentalisaatiotaitoja.

Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti ollut sisäänrakennettuna loputtoman jaksamisen, kestämisen, sinnittelyn ja sietämisen eetos. Tähän liittyy myös häpeä myöntää kellekään, edes itselle, että on väsynyt ja kuormittunut. Suomalaisuuteen liittyy paljon myös ylisukupolvista siirtymätaakkaa kuten suhtautumis- ja toimintatapojen siirtymää sukupolvelta seuraavalle.

Lyhytvideo samasta aiheesta Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri Youtube-kanavalla

PITKITTYNYT STRESSI JA SEN MONINAISET TAUSTAVAIKUTTAJAT  https://youtu.be/Ziu2srTh_fo 

Lähteet

Ahonen, T. & Pulkkinen, L. (2023). Keskilapsuus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. Santalahti. 103–181.

Nurmi, H. (2016). Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Lapsilähtöinen vanhemmuus ja nuoren psykologiset perustarpeet

/in /by

21.8.2026 Päivi Kousa

Länsimaisessa kasvatuskulttuurissa on perinteisesti arvostettu korkealle nuorten varhaista itsenäistymistä. Itsenäisesti pärjäämisen eetosta on tuettu myös kasvatuksella, joka ei lopulta olekaan tukenut nuoren kasvu- ja kehitystarpeita parhaalla tavalla. Lapsen siirtyessä nuoruuden kehitysvaiheeseen hän on edelleen lapsi, joka aikuisuuden kynnyksellä tarvitsee rakkautta, selkeyttä ja emotionaalista lämpöä – näitä lapsilähtöisen vanhemmuuden peruspilareita.

Tässä kirjoituksessa vanhemmuus ymmärretään alkuperäiskansoille tyypillisenä yhteisöllisenä tukena ja vastuuna, joka kuuluu biologisia vanhempia laajemmin kaikille lapsen elämänpiiriin kuuluville yhteisön jäsenille (Douchleff, 2021).

Lapsilähtöinen vanhemmuus ja nuoruus

Nuoruus on käsitteenä joustava. Kehityspsykologiassa sen ajatellaan ulottuvan 13-25 ikävuoden ajanjaksolle (Kiuru, 2023). Lapsilähtöisellä vanhemmuudella tarkoitetaan kehityspsykologiassa vanhemmuutta, jonka lähtökohtana on lapsen kulloinenkin kehitysvaihe ja yksilölliset tarpeet, joihin vastataan vanhemmuuden keinoin ja jossa vastuu kuitenkin säilyy vanhemmalla. Lapsilähtöinen vanhemmuus nojaa ihmiskuvaan, jossa lapsi nähdään omana ainutlaatuisena ja arvokkaana, tuntevana ja tarvitsevana itsenään, jolla on mahdollisuus elää rakastavassa rohkaisuun ja rajoihin pohjautuvassa suhteessa vanhempien kanssa. (Kiuru, 2023.)

Nuoren tarpeiden kohtaaminen ja pyrkimys ymmärtää

Lapsilähtöinen vanhemmuus edellyttää vanhemmalta herkkyyttä nuoren ilmaisuille, elekielelle ja joskus ristiriitaisillekin avunpyynnöille, joilla nuori ilmentää omia tarpeitaan. Käyttäytyminen voi vanhemman mielestä olla paikoitellen vaikeasti tulkittavaa ja epäselvää ja tuskin koskaan on mahdollista täysin välttää virheellisiä tulkintoja. Virhetulkintoja tärkeämpää on kuitenkin aito kiinnostus ja halu kärsivällisesti selvittää ja ymmärtää, mitä nuoren ilmaisun taustalle on ja mitä hän tarkoittaa. Keskeistä on säilyttää lämmin, vastaanottavainen ja vastavuoroinen suhde nuoren kanssa. Vanhemmuudessa tarvitaan muun muassa paljon hyvää tahtoa.

 

Vanhemman rohkaiseva ja nuoren autonomiaa tukeva asenne ja tuki tarkoittavat sitä, että vanhempi tukee nuoren volitionaalista toimintaa eli mahdollisuutta ymmärtää, hyväksyä ja itse omaksua toimintansa perusteita (Soesens ym., 2007).

 

Psykologiset perustarpeet ja niihin vastaaminen lapsilähtöisessä vanhemmuudessa

Ihmisen psykologisia perustarpeita ilmentävä itseohjautuvuusteoria (Ryan & Deci, 2017, 2023) painottaa kolmea keskeistä universaaliksikin usein nimettyä tarvetta ihmisen kasvun ja hyvinvoinnin perustana (Deci & Ryan, 2000, 2023).

Nuoruuden kehitysvaiheessa tällaisia tarpeita ovat

  • tarve kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa,
  • tarve hyödyntää omaa osaamista ja kyvykkyyttä sekä
  • tarve itse ohjata omaa elämää ja toimintaa.

 

Tarve kokea yhteyttä – yhteenkuuluvuus

Yhteenkuuluvuuden tarpeella tarkoitetaan ihmisen luontaista tarvetta kokea emotionaalista yhteyttä itseä laajemmin ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Vanhemman ja nuoren suhteen kannalta se tarkoittaa tunnepohjaista tukea, jonka nuori voi kokea lämpimänä, rakastavana ja kiintymystä sisältävänä yhteytenä ja vuorovaikutuksena. Kyse on lähtökohtaisesti vanhemman aidosta kiinnostuksesta nuorta ja nuoren kokemusta kohtaan.

Yhteenkuuluvuuden tarpeen täyttymistä nuoren kokemuksen ja vanhemmuuden ulottuvuuksilla ilmentää rakkaus, joka tukee monella tavalla nuoren myönteistä kehitystä, esimerkiksi rohkaisee sosiaaliseen kanssakäymiseen, edistää persoonallisuuden kehitystä, luottamuksen rakentumista ja ylipäätään rohkaisee ihmissuhteiden tukemana suunnittelemaan omaa elämää.

Tarve käyttää omaa kyvykkyyttä – pystyvyys

Nuoruuden ikävaiheessa nuori vasta harjoittelee elämistä. Vanhemman osoittama kiinnostus, luottamus ja usko nuoren kykyihin saa nuoren itsensäkin uskomaan itseensä, omaan pärjäämiseen ja kyvykkyyteen. Kyvykkyyden tarve liittyy luottamukseen omasta pystyvyydestä ja kykenevyydestä, jonka perusta luodaan jo varhaisemmissa kehitysvaiheissa, mutta joka uudistuu ja jota voidaan tukea aivan kaikissa kehitysvaiheissa.

Vanhemman ja nuoren suhteessa luodaan vuorovaikutteisesti monenlaisia rakenteita. Kokemus kyvykkyydestä kehittyy kannustuksen, rohkaisun ja myönteisen palautteen kautta syntyvissä psyykkisissä rakenteissa. Näiden rinnalla rakenteilla tarkoitetaan myös ihan konkreettista eri elämänalueiden rytmitystä, esim. uni-valverytmiä, ruokailuun, liikkumiseen, opiskeluun tai harrastuksiin liittyvän arkirytmin tukemista. Käytännössä rakenteet opettavat nuorelle mitä häneltä odotetaan ja mitä hän itse odottaa itseltään ja elämältään.

Tarve itse ohjata omaa elämää – omaehtoisuus

Aivan pienellä taaperolla on tarve itsenäisyyteen ja autonomiaan – omaehtoiseen tekemiseen, jota hän ilmentää omalle kehitystasolleen tyypillisillä tavoilla. Nuoruuteen mennessä tämä tarve on ehtinyt kehittyä ja vahvistua etenkin, jos vanhemmilla on ollut voimavaroja lapsilähtöiseen ja rohkaisevaan vanhemmuuteen. Kyse autonomian tukemisessa on oma-aloitteiseen toimijuuteen rohkaisemisesta sekä vastuullisuuteen kasvamisesta. Vanhemman rohkaiseva ja nuoren autonomiaa tukeva asenne ja tuki tarkoittavat sitä, että vanhempi tukee nuoren volitionaalista toimintaa eli mahdollisuutta ymmärtää, hyväksyä ja itse omaksua toimintansa perusteita (Soesens ym., 2007).

Nuori tarvitsee kokemuksen, että vanhempi arvostaa hänen kokemusta, ajatuksia ja näkökulmia. Hyväksyvä ja lämmin suhtautuminen nuoren tarpeisiin tukee nuoruuden kehitysvaiheeseen kuuluvaa itsenäistymiskehitystä ja vastuullisuuteen kasvamista sekä toimii rakennusaineena myönteiselle ihmiskäsitykselle, itseluottamukselle ja rohkeudelle kuunnella omaa sisästä ääntä omien valintojen taustalla (Kiuru, 2023; Soenens ym., 2007).

Kuvioon 1 on koottu lapsilähtöisen vanhemmuuden ja nuoren psykologisten perustarpeiden keskeisiä ulottuvuuksia.

 

Psykologiset perustarpeet

Kuvio 1. Lapsilähtöinen vanhemmuus ja nuoren psykologiset perustarpeet (muokattu Kiuru, 2024; Deci & Ryan, 2014; Ryan & Deci, 2017, 2024)

 

Kuuntele myös lyhytvideo samasta teemasta Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri Youtube- kanavalla https://www.youtube.com/watch?v=l4hvM6t6PSw&t=5s

Lähteet

Deci, E. L. & Ryan, R. M. (2014). Autonomy and need satisfaction in close relationships: Relationships motivation theory. Teoksessa N. Weinstein (toim.), Human motivation and interpersonal relationships. Springer. 53–73.

Douchleff, M. (2021). Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja. Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja. Siltala.

Kiuru, N. (2024). Nuoruus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. 182–242.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2017). Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. Guilford Press.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2023). A lifespan perspective on the importance of the basic psychological needs for psychosocial development. In R. M. Ryan (Ed.), The Oxford handbook of self-determination theory (pp. 1–?). Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780197600047.013.23

Soenens, B., Vansteenkiste, M., Lens, W., Luyckx, K., Goossens, L., Beyers, W., & Ryan, R. M. (2007). Conceptualizing parental autonomy support: Adolescent perceptions of promotion of independence versus promotion of volitional functioning. Developmental Psychology, 43(3), 633–646.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Neurojohtaminen

/in , , /by

Neurojohtaminen

Neurojohtaminen.

Neurologista tutkimusta hyödynnetään yhä enemmän työelämän kehittämisessä, sillä onhan neurologia keskeinen ihmisen toimintaa, käyttäytymistä ja hyvinvointia säätelevä psykofyysinen ilmiö. Hermosto säätelee ihmistenvälistä työkäyttäytymistä vaikuttaen keskeisellä tavalla myös työn ihmissuhteiden laatuun. Hermosto on läsnä kaikkialla, missä ihminen toimii, joten se on syytä huomioida myös johtamisessa.

Edellisessä blogissa kirjoitin hermostollisesta synkroniasta interpersonaalisen eli ihmistenvälisen synkronian näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa tarkastelen mitä neurojohtaminen on ja mikä sen kehityssuunta mahtaa olla tulevaisuudessa.

Johtamisparadigmat

Johtamiseen on kautta aikain liitetty monenlaisia uskomuksia, käsityksiä ja määritelmiä, joiden ideologiset alkuperät ovat nojanneet omalla aikakaudellaan mitä moninaisempiin maailmankuviin ja ihmiskäsityksiin. Milloin henkilöstö on nähty aktiiviseen ja tavoitteelliseen toimintaan kykenevänä ja milloin sitten taas ulkopuolisesta johtamisesta täysin riippuvaisena ja kriittiseen ajatteluun kykenemättömänä. Näiden väliin on mahtunut vielä melkoinen kirjo käsityksiä johtamistarpeista ja johtajuuteen liitetyistä odotuksista. Viime aikoina pinnalla on ollut mm. kysymys, onko henkilöstöä tarpeen johtaa vai riittäisikö pelkkä suunnan näyttäminen.

Työelämässä on jo pidempään voitu nähdä weberiläisen tehokkuutta ja ulkopuolista kontrollia korostavan liikkeenjohtoajattelun rinnalla yhteisöllisyyttä ja henkilöstölähtöisyyttä arvostavaa ajattelua sekä odotuksia työntekijöiden ja johtajien sitoutumisesta yhdessä jaettuihin arvoihin.  Arvojen jakaminen herättää myös kysymyksiä, mitä ja kenen määrittämiä arvoja jaetaan silloin, kun johtamisideologia pohjautuu perinteiseen valtakulttuuriin, jota edelleen valtaosa työorganisaatioiden rakenteista edustaa.

Neurojohtaminen ja hermosolulähtöinen oppiminen

Neurojohtamista tutkivan Hannele Seeckin (2023) mukaan uuden kenties jo kehkeytymässä olevan johtamisopin painotusten tulisi vastata johonkin työvoimapoliittisesti tärkeään teemaan. Tämä herättää varovaista toiveikkuutta, voisiko kestävä työhyvinvointi olla tällainen työvoimapoliittinen teema. Neurojohtamisen tutkimuksella olisi nimittäin annettavaa tälle kehityssuunnalle.

Siinä missä neurotieteiden kiinnostus on ollut perinteisesti ihmisaivojen ja hermoston toiminnassa, neurojohtaminen kohdistuu aivojen, vireystilojen ja oppimisen väliseen suhteeseen ja tämän huomioimiseen kaikessa johtamistyössä (Seeck, 2023, s. 231). Jos aivot määritellään kuten Daniel Siegel (2021) on ne määritellyt elimellistä yksikköä laajempana koko kehon hormonaalisena ja hermostollisena järjestelmänä, avautuu uusi näkymä ihmisen oppimiseen ja sitä kautta työhyvinvointia määrittävään vireystilojen säätelyyn. Hermosolumme nimittäin oppivat.

Oppimista on lähestytty perinteisesti tietonäkökulmasta. Konstruktivistinen oppimiskäsitys painottaa oppimisen jatkuvasti uudistavaa eli transformatiivista luonnetta (Driscoll, 2014; Kousa, 2025; Mezirow, 2018). Transformatiivinen oppiminen huomioi myös ihmisen ”sisäisen oppimisympäristön” kuten kokemuksellisuuden merkityksen tiedon rakentumisessa (Seeck, 2023). Kokemuksellinen oppiminen on hermostolähtöistä oppimista. Hermostomme on aina jossain vireystilassa. Neurojohtamista tutkiva Hannele Seeck (2203) onkin nostanut artikkelissaan esiin liikunnan, unen ja ravinnon tasapainon sekä näiden keskinäiset yhteydet vireystilojen säätelyssä ja oppimisessa. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös valveaikaisen tekemättömyyden merkitys vireystilojemme kautta luovuuteen ja innovatiivisuuteen.

Seeck pohtii artikkelinsa lopuksi myös sitä, mahdetaanko aivotutkimus valjastaa tulevaisuudessa johtamisen uudeksi ”totuudeksi” sekä samalla työntekijöiden ja organisaatioiden tuottavuuden äänitorveksi. Itse haluaisin nähdä aivotutkimuksen inhimillisesti kestävän hyvinvoinnin äänitorvena ja ajurina, sillä tuottavuus rakentuu tutkitusti juuri henkilöstön hyvinvoinnista.

 

Lähteet

Driscoll, M. (2014). Psychology of Learning for Instruction. Allyn and Bacon.

Kousa, P. (2025). Transformatiivisen oppimisen kokemuksia työelämäkouluttajan elämänvarrella. Kandidaatin tutkielma. Kasvatustieteet ja psykologia. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_103650?sid=172813702

Mezirow, J. (2018). An overview on transformative learning. Teoksessa K. Illeris (toim.) Contemporary theories of learning. Learning theorists… in their own words (s. 114–128). London: Routledge.

Seeck, H. (2023). Aivotutkimus ja johtaminen – kohti uutta paradigmaa. Teoksessa T. Koivunen, M. Sippola & H. Melin (toim.) Työ elää : Murroksia, trendejä ja muutoksen suuntia Suomessa. Gaudeamus, Helsinki. 221-236.

Siegel, D.J. (2001). Toward interpersonal neurobiology of the developing mind: Attachment relationships, ”mindsight”, and neural integration. https://doi.org/10.1002/1097-0355(200101/04)22:1<67::AID-IMHJ3>3.0.CO;2-G

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ohjaajana, valmentajana ja mentorina. Lisäksi hän työskentelee työnohjaajana (STOry) ja kouluttajana toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen uuden ajan inhimillisen ja dialogisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation henkilöstön kehitystarpeiden lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina sekä tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana.

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Hermostollinen synkronia ja yhteistyö

/in , , /by

Hermostollinen synkronia ja yhteistyö

Muistat varmaan tilanteita, kun olette molemmat purskahtaneet yht´aikaa nauruun, vaikkei kumpikaan ole ehtinyt sanoa vielä yhtään mitään. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa kehollisen yhteyden ja läsnäolon kautta ilman, että osapuolten välillä olisi mitään näkyvää dialogia tai kanssakäymistä. Hermostomme aistivat muiden läsnäolon ja sisäinen tiedonkäsittelymme ”tietää” hämmästyttävän nopeasti asioita, jotka eivät ole vielä ehtineet edes omaan tietoisuuteemme. Kyse on hermostollisesta synkroniasta, jota koemme kaiken aikaa.

Kehollisuus ja neurologinen ymmärrys on alkanut kiinnostaa työelämässä entistä enemmän. Tarkoitukseni oli kirjoittaa neurojohtamisesta, mutta se saa odottaa vielä hetken, sillä hermostollinen synkronia taustoittaa sitten myös neurojohtamisen teemaa.

Hermostomme toimivat dyadisesti

Voisiko enää kiehtovampaa ilmiötä olla kuin se, että hermostomme ovat kietoutuneet toisiinsa. Kietoutuneisuus vaikuttaa sekä toiminnanohjaukseemme että käyttäytymiseemme kokonaisvaltaisesti. Miksi tämän ymmärtäminen on sitten tärkeää työn kannalta? No koska me ihmiset reagoimme toisiimme halusimme tai emme ja tämä vaikuttaa edelleen yksilöllisiin ja yhteisöllisiin voimavaroihin esimerkiksi terveyteen, hyvinvointiin, oppimiseen ja motivaatioon yhtä lailla kuin työhön sitoutumiseen ja tuottavuuteen. Hermosto on aina läsnä myös työhön liittyvissä sisäisissä että ulkoisissa yhteistyösuhteissa. Voi olla kiinnostavaa peilata oman hermoston toimintaa myös työn strategisen arvoketjun eri rajapinnoilla.

Ihminen on olemukseltaan syvästi sosiaalinen organismi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi olla kaiken aikaa muiden seurassa tai vuorovaikutuksessa muiden kanssa kokeaksemme sosiaalista yhteyttä vaan ihmisellä on kyky aistia keskinäistä yhteyttä ja läsnäoloa myös eksistentiaalisesti eli kokemuksemme ja olemassaolomme tasolla. Tämä on yhtä lailla vuorovaikutuksellinen suhde.

Ihmistenvälinen vastavuoroisuus edellä kuvatulla tavalla on dyadisesti kehkeytyvä inhimillinen tapahtuma ja laadullinen ilmiö (Hari 2024). Dyadilla viitataan vuorovaikutuksen osapuoliin yhtenä yksikkönä. Eli kyse ei ole osapuolista yksilöinä (Hari, 2024). Sosiaalipsykologiassa dyadilla tarkoitetaan kahden ihmisen välistä dynaamista vuorovaikutussuhdetta, jossa osapuolten kokemus, ajattelu ja käyttäytyminen ovat yhteenkietoutuneita.

Interpersonaalinen synkronia

Hermostollinen synkronia on osa fysiologista synkroniaa, joka koostuu autonomisen hermoston, aivotoiminnan ja hormonaalisen synkronian osa-alueista. Autonomisen hermoston synkronia voidaan jakaa sympaattisen ja parasympaattisen autonomisen hermoston synkroniaan, joista sympaattinen säätelee fysiologista aktivaatiota (mm. verenpaine, syke, hengitys) ja parasympaattinen kehon rauhoittumista ja palautumista.

Hermostollinen synkronia

Interpersonaalinen synkronia. Kuva: Canva

Fysiologiset säätelyjärjestelmät pyrkivät jatkuvasti optimaaliseen affektiiviseen (emotionaalinen, tunteet) tilaan kehon sisäiset ja ympäristön vaatimuksen huomioiden. Fysiologinen synkronia yhdessä käyttäytymiseen liittyvän synkronian kanssa muodostavat interpersonaalisen eli ihmistenvälisen synkronian (Palumbo ym., 2017). Ihmisten tehdessä yhteistyötä, neuvotellessa, ym. hermostojen samansuuntaisuuden on huomattu olevan yhteydessä emotionaaliseen empatiaan, jonka on tutkimuksissa huomattu edelleen mahdollistavan toisen ihmisen kokemuksen ymmärtämisen (Mayo ym., 2021).

Tiedämme myös, että kaikenlaiset tunteet tarttuvat ihmisten välillä peilisolujemme kautta, joka sekin on neurologinen prosessi. Näin tapahtuu kaiken aikaa työpäivän kuluessa.

”Synkronia parantaa tunneilmaisujen havaitsemista ja jakamista sekä virittää sosiaalista kognitiota ja kiintymystä”. (Hari, 2024)

Kognitioilla tarkoitetaan ihmisen tiedonkäsittelyyn liittyviä prosesseja kuten esimerkiksi havaitsemista, tarkkaavuutta, muisti- ja oppimisprosesseja, ajattelua ja päättelyä, jotka kaikki sisäisenä toimintana aiheuttavat myös kehollisia vasteita. Kuten yksilöllisillä kognitioilla myös sosiaalisilla kognitioilla on hermostollinen perusta. Sosiaalista kognitiota käsittelevissä tutkimuksissa on huomattu näiden olevan vahvassa yhteydessä myös ihmisen tunne- ja motivaatiojärjestelmään, tämän vaikuttaessa paitsi kaikkeen toimintaan myös työpaikan työilmapiiriin (Hari, 2003).

 

Olen avannut johtamis- ja esimiestyön ammattilaisille ja asiantuntijoille paikkoja ammatillisen kehittymisen valmennukseen vapaasti valittavalla etäyhteydellä. Lue lisää verkkosivultani www.ihminenihmiselle.com Voit myös halutessasi varata maksuttoman (video)puhelun, jossa saat lisätietoja valmennuksesta, työnohjauksesta ja mentoringista.

Lähteet

Hari, R. (2003). Sosiaalisen kognition hermostollinen perusta. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2003;119(15):1465-1470

Hari, R. (2024). Sosiaalinen vuorovaikutus: läsnä kaikkialla mutta voiko sitä mitata? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2024;140(24):2048-53

Mayo, O., Lavidor, M., & Gordon, I. (2021). Interpersonal autonomic nervous system synchrony and its association to relationship and performance – a systematic review and meta-analysis. Physiology & Behavior, 235, 113391. https://doi.org/10.1016/j.physbeh.2021.113391

Palumbo, R. V., Marraccini, M. E., Weyandt, L. L., Wilder-Smith, O., McGee, H. A., Liu, S., & Goodwin, M. S. (2017). Interpersonal autonomic physiology: A Systematic Review of the Literature. Personality and Social Psychology Review, 21(2), 99–141. https://doi.org/10.1177/1088868316628405

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ohjaajana, valmentajana ja mentorina. Lisäksi hän työskentelee työnohjaajana (STOry) ja kouluttajana toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen uuden ajan inhimillisen ja dialogisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation henkilöstön kehitystarpeiden lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina sekä tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana.

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

Autismikirjo vahvuutena työelämässä

/in , , /by

Autismikirjo vahvuutena työelämässä

Autismikirjo vahvuutena työelämässä

Elämme kulttuurissa, jossa pienikin erilaisuus tulkitaan herkästi puutteeksi, viaksi, vajavuudeksi jopa häiriöksi etenkin, jos oma tai muiden käyttäytyminen ei asetu meidän mielensisäisellä normaaliuden asteikolla Gaussin käyrän keskialueelle. Automaattiset usein itseltämmekin piilossa olevat tiedostamattomat tulkintamme saavat aikaan sen, että kapea-alaistamme itseämme ja toisia.

Meidän jokaisen neurokirjo on erilainen. Neuromoninaisuutta käsittelevä tutkimus näkee myös harvinaisemmat neurokirjot luonnollisena osana ihmisyyttä ja ihmisen neurologista vaihtelua. Neuroepätyypillisyyttä pidetään jopa työelämän kilpailuetuna, sillä meillä on paljon työtehtäviä, joissa tarvitaan juuri näiden tuomaa kyvykkyyttä ja vahvuuksia. (Doyle, 2020.)

Kirjoituksessa avataan autismitutkimuksen havaintoja työelämänäkökulmasta ja se on jatkoa blogeille Neuroepätyypillisyys työelämässä sekä Hei ollaanks me normaaleja – Johdantoa neurodiversiteettiin työelämässä

Neurokirjon moninaisuus

Neurokirjo on osa ihmistä ja ihmisen monimuotoisuutta. Yksikään ihminen ei ole neurologialtaan samanlainen. Yksilöllisessä erilaisuudessa on kyse ihmisen eri ominaisuuksien, piirteiden ja taipumusten ilmenemisen vahvuuseroista sekä tilannesidonnaisista ympäristötekijöistä unohtamatta tietenkään meidän aivojen toiminnallisia ja rakenne-eroja. Neurokirjolla viitataankin mm. hermoston ja aivojen toiminnan yksilöllisyyteen eli siihen, että meillä ihmisillä on yksilöllisesti erilaisia tapoja havaita, ajatella, oppia, käsitellä aisti- ja sosiaalista informaatiota sekä tuntea, kokea ja reagoida ympäristöön. Yksilöllisesti erilainen neurokirjo on ihmiselle lajiominaista ja sisältää merkittävän potentiaalin myös työelämätoimijuuden näkökulmasta.

 

”Meissä on enemmän hyvää kuin mitä näkyy päälle”. – Esa Saarinen (2025)

 

Ihminen on kokonaisuus, jonka yksilölliset piirteet ja ominaisuudet näyttäytyvät eri tilanteissa eri tavoin. Emme voi koskaan ulkoisen käyttäytymisen perusteella tietää liittyykö jokin toiminta esimerkiksi ihmisen persoonallisuuden piirteisiin, yksilölliseen neurokirjoon vai esimerkiksi elämänhistorian kuluessa tapahtuvaan kokemukselliseen oppimiseen. Tutkimustiedon lisäännyttyä on vihdoin alettu ymmärtää, että kaikenlaiset inhimilliset ominaisuudet ja piirteet ovat arvokas osa inhimillisen elämän moninaisuutta.

Neuroepätyypillisyyteen kohdistuu paljon ennakkoluuloja, mutta samoja ominaisuuksia ja piirteitä esiintyy kaikissa neurokirjoissa ja kaikilla ihmisillä. Neurokirjon piirteisiin ja ominaisuuksiin liittyvät painotukset vaihtelevat ja tutkimusten valossa tiedetään, että esimerkiksi ADHD- ja autismikirjoon liittyviä ominaisuuksia esiintyy 40-60 % päällekkäin kumman tahansa diagnoosin saaneista henkilöistä. Ihminen on kuitenkin paljon enemmän kuin diagnoosit.

Autismikirjon vahvuuksia

Tarkkuus ja yksityiskohdat

Neuroepätyypillisyyteen esimerkiksi autismikirjoon on huomattu liittyvän usein poikkeuksellinen kyky tarkkuuteen ja yksityiskohtien havaitsemiseen (Forbes, 2025; Happé & Frith, 2006). Henkilöllä voi olla erityisen hyvä kyky havaita poikkeavuuksia ja keskittyä pidempään esimerkiksi toistuviin tai vaativiin tehtäviin etenkin silloin, kun henkilön oma mielenkiinto kohdistuu kyseiseen asiaan. Tutkimusten mukaan autismikirjon henkilöt eivät väsy rutiiniluonteisessakaan työssä yhtä herkästi kuin monet heidän neurotyypilliset kollegansa (Austin & Pisano, 2017; Deloitte, 2022; Happé & Frith, 2006; Huws & Jones, 2015).

Autismiin liittyvän neurokirjon painotuksia tutkittaessa ovat korostuneet myös kyky prosessoida tietoa analyyttisesti keskittyen yksityiskohtiin. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä tehtävissä, joissa vaaditaan erityistä virheettömyyttä ja huolellisuutta. Tutkimusten mukaan tällainen kognitiivinen tyyli voi liittyä myös vahvempaan keskittymiskykyyn ja vähempään alttiuteen tylsistyä toistoa sisältyvissä tehtävissä (Huws & Jones, 2015).

Käytännössä kuvatun suuntaiset ominaisuudet voivat tukea esimerkiksi erilaisia laadunvalvontaan liittyviä työtehtäviä kuten ohjelmistotestausta, tietojen tarkistukseen tai datan analysointiin liittyviä työtehtäviä, joissa pienet yksityiskohdat ovat ratkaisevia työn laadun kannalta. Tällaista työtä voi olla myös esimerkiksi laskentatoimeen, kirjanpitoon ja raportointiin liittyvillä tehtäväalueilla ja ylipäätään lähes millä tahansa toimialalla (Happe & Frith, 2006; Huws & Jones, 2015).

Looginen, systemaattinen ja analyyttinen tapa ajatella

Autismikirjon ihmisillä on huomattu taipumus pyrkiä ymmärtämään maailmaa sääntöjen, kaavojen ja järjestelmien kautta. Analyyttisyys ja loogisuus voi mahdollistaa monimutkaisten järjestelmien mallintamisen tai ylipäätään järjestelmällisen tavan ratkaista ongelmia. Autistisen ajattelun motiivina on tyypillisesti halu ymmärtää järjestelmien toimintaa.

Työelämässä kuvatuista taipumuksista voi olla hyötyä esimerkiksi tehtävissä, joissa tarvitaan kykyä jäsentää laajoja kokonaisuuksia ja ymmärtää syy-seuraussuhteita.

Omistautuneisuus, pitkäjänteisyys ja erityiskiinnostus

Autismikirjon henkilöillä on usein intensiivisiä kiinnostuksen kohteita, joita he voivat tutkia syvällisesti, pitkäjänteisesti ja motivoituneesti. Anthony, Paine ja Pellicano (2020) havaitsivat, että erityiskiinnostusten yhdistyminen työssä lisäsi hyvinvointia ja työmotivaatiota sekä vahvisti työntekijän itsetuntoa ja ammatillista sitoutumista. Kun työtehtävä vastaa työntekijän kiinnostuksen kohteita, tuloksena on usein poikkeuksellinen keskittyminen, tarkkuus ja motivaatio. Kuvatut hyödyt kuitenkin edellyttävät, että työympäristö arvostaa näitä ominaisuuksia eikä yritä rajoittaa niitä.
Työelämässä: Omistautuneisuus tekee autismikirjon henkilöistä arvokkaita asiantuntijoita ja syvällisiä osaajia monilla aloilla. Monilla neuroepätyypillisillä henkilöillä on kyky uppoutua tehtäviin hyvin syvällisesti. Tämä on tutkimuksissa yhdistynyt korkeaan työn tuottavuuteen. (Doyle, 2020.)

Rehellisyys, suoruus ja eettisyys

Autismikirjon ihmisillä on huomattu erityinen tarve rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. He ilmaisevat itseään rehellisesti ja odottavat samaa muilta. Tämä tekee heistä erityisen luotettavia työyhteisön jäseniä, joiden toiminta myös osaltaan vahvistaa organisaation sisäistä luottamusta. Autismikirjoisilla henkilöillä on tarve noudattaa sääntöjä ja toimia moraalisesti johdonmukaisesti, mikä myös voi lisätä työyhteisön luottamusta ja työyhteisön turvallisuuden kokemusta (Gillespie-Lynch ym., 2017; Doyle, 2020).
Työelämässä: Tämä piirre on erityisen arvokas tehtävissä, joissa korostuvat vastuullisuus, tarkkuus ja luotettavuus kuten esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa, hallinnollisissa tehtävissä, turvallisuusalalla tai tietosuojatehtävissä.

Luovuus, uudenlainen ajattelutapa ja uudet näkökulmat

Autismiin yhdistetään usein mielikuvia jäykkyydestä, mutta tutkimus osoittaa, että monet autismikirjon henkilöt ovat luovia ajattelijoita. Luovuus ei siis ole autismin vastakohta, vaan yksi sen monista mahdollisista ilmenemismuodoista. Best kolleegoineen (2015) osoitti, että autistiset aikuiset käyttävät epätavallisia, mutta tehokkaita ongelmanratkaisustrategioita. He voivat tuottaa harvinaisia ja innovatiivisia ideoita luontaisena taipumuksenaan ajatella ”out-of-the-box”. (Galt, 2023; Neuro Inclusive Recruiting, 2025.) Tämä johtuu siitä, että autismiin yhdistyy neurotyypillisiä useammin erilainen aivojen rakenne, joka mahdollistaa tiedon prosessoinnin eri tavalla kuin mitä neurotyypillisille henkilöille on ominaista. Autistit eivät nojaa tavanomaisiin oletuksiin tai sosiaalisiin skeemoihin, vaan tarkastelevat ilmiöitä itsenäisesti.

Työelämässä tämä kaikki voi tarkoittaa kykyä löytää uudenlaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, kehittää luovia konsepteja tai kyseenalaistaa vakiintuneita toimintatapoja. Osalla neuroepätyypillisistä työntekijöistä voi olla visuaaliseen hahmottamiseen, kaavojen tunnistamiseen tai abstraktien yhdistelmien oivaltamiseen liittyvää kyvykkyyttä (Hewlet Packard, 2025; Neuro Inclusive Recruiting, 2023). Kun autismikirjoilla olevan työntekijän työtehtävät ovat linjassa työntekijän vahvuuksien ja kiinnostuksen kanssa, sitoutuminen työhön voi olla tavallista korkeampaa (Neurodivercity in Business, 2023). Tämä tuo organisaatioon erilaisia tapoja ajatella, toimia ja havaita, tiimien ja työyhteisöjen toiminta rikastuu, inkluusio vahvistuu ja kilpailukyky saattaa parantua (Catalyst, 2021; McKinsey Company, 2020).

Tarve selkeyteen ja rakenteeseen

Autismikirjon ihmiset hyötyvät usein selkeistä rakenteista, johdonmukaisista ohjeista, ennakoitavuudesta ja selkeistä aikatauluista. Tällaisten olosuhteiden on huomattu vaikuttavan keskeisesti työntekijän tehokkuuteen ja hyvinvointiin. Neurodiversiteettiä tukevissa organisaatioissa on myös havaittu, että rakenteellisuuden ohella tiimien, työyhteisöjen ja organisaatioiden tehokkuuteen ja hyvinvointiin vaikuttaa toimintakulttuuriin liittyvä avoin vuorovaikutus (Austin & Pisano, 2017; Deloitte, 2021). Autismikirjoisten tarve selkeisiin rakenteisiin, ohjeisiin ja aikatauluihin on työn voimavara, joka auttaa pitämään tiimit ja prosessit järjestyksessä ja tavoitteen mukaisessa suunnassa. Toisaalta mikä tukee autismikirjon työntekijän hyvinvointia, usein hyödyttää myös kaikkia muita työyhteisön jäseniä.

Lopuksi

Neurokirjoon liittyvä tuore tutkimustieto painottaa yksilöllisen neurokirjon kokonaisvaltaisuutta ja systeemistä luonnetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki mikä liittyy ihmiseen, toimii yhdessä ja jatkuvassa vastavuoroisessa suhteessa toistensa kanssa. (Bloom, 2023, s. 6; Watkins & Marsick, 2023, s. 108–109.)

Haluan rohkaista työyhteisöjä ja työorganisaatioita tutkimaan omaa mielenmaisemaa sen suhteen, miten suhtaudumme erilaisuuteen.

Lähteet

Anthony, T. L., Paine, A. L., & Pellicano, E. (2020). Understanding the importance and meaning of special interests in autistic adults. Autism Research, 13(8), 1336–1348.

Austin, R. D., & Pisano, G. P. (2017). Neurodiversity as a competitive advantage. Harvard Business Review, 95(3), 96–103. https://hbr.org/2017/05/neurodiversity-as-a-competitive-advantage

Best, C., Arora, S., Porter, F. & Doherty, M. (2015). The relationship between subthreshold autistic traits, ambiguous figure perception and divergent thinking. Journal of Autism and Developmental Disorders, 45(12), 4064–4073.

Bloom, S. L. (2023). A Biocratic Paradigm: Exploring the Complexity of Trauma-Informed Leadership and Creating PresenceTM. Behavioral Science 2023, 13, 355. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/37232592/

Cope, R., & Remington, A. (2022). The strengths and abilities of autistic people in the workplace. Autism in Adulthood, 4(1), 22-3. https://doi.org/10.1089/aut.2021.0037

Deloitte. (2022). Embracing neurodiversity at work. Deloitte Insights. https://www.deloitte.com

Doyle, N. (2020). Neurodiversity at work: A biopsychosocial model and the impact on working adults. British Medical Bulletin, 135(1), 108–125.

Forbes. (2025). Embracing The Strengths Of Neurodiversity In The Workplace. Forbes verkkosivu 7.12.2025 https://www.forbes.com/sites/jenniferpalumbo/2024/11/29/embracing-the-strengths-of-neurodiversity-in-the-workplace/

Gillespie-Lynch, K., Kapp, S. K., Brooks, P. J, Pickens, J. & Schwartzman, B. (2017) Whose Expertise Is It? Evidence for Autistic Adults as Critical Autism Experts. Frontier in Psychology, 8:438. DOI: 10.3389/fpsyg.2017.00438

Gillespie-Lynch, K., et al. (2017). Whose expertise is it? Evidence for autistic adults as critical autism experts. Frontiers in Psychology, 8, 438.

Saarinen, E. (2025). Meissä on enemmän hyvää kuin mitä näkyy päälle. Youtube-video, intro. https://www.youtube.com/watch?v=HYycf2mwl-w

Watkins, K. E. & Marsick, V. J. (2023). Rethinking Workplace Learning and Development. Rethinking Business and Management series. Edward Elgar.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ja työn ohjaajana, mentorina, valmentajana ja kouluttajana toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen ja inhimillisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina, tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa sekä Teal Suomi -yhteisössä.

 

 

Neuroepätyypillisyys työelämässä

/in , /by

Neuroepätyypillisyys työelämässä

Neuroepätyypillisyys.

Ihmisen neurokirjo ja ymmärrys yksilölliseen erilaisuuteen sisältyvistä vahvuuksista on kiinnostanut työelämää jo pidempään. Lukuisat organisaatiot Suomessa ja Suomen ulkopuolella ovat luoneet strategioita ja ottaneet käyttöön henkilöstöohjelmia, joiden avulla neurokirjon erilaisuuteen liittyviä vahvuuksia ja erityiskyvykkyyksiä saataisiin näkyviin ja käyttöön entistä paremmin. Tämä on erityisen tärkeää paitsi eettisen kestävyyden näkökulmasta myös jotta jokaisen työntekijän erilaisuutta ja yksilöllisyyttä ymmärrettäisiin arvokkaana potentiaalina.

Neurokirjo, neurodiversiteetti ja neuroepätyypillisyys 

Tutkimuskirjallisuudessa tieteenalasta riippuen neurokirjolla viitataan aivojen ja hermoston toiminnan monimuotoisuuteen, kun taas neurodiversiteetti yhdistyy neurobiologisiin eroihin, jotka ovat luonnollinen ja arvokas osa ihmisyyden monimuotoisuutta. Neuroepätyypillisyyttä käsittelevissä tutkimuksissa mainitaan ominaisuuksien taustalla geneettinen perimä, aivojen erilainen rakenne ja näiden vaikutukset erilaiseen tapaan prosessoida tietoa. Neurokirjo ja neurodiversiteetti eivät käsitteinä ole toistensa synonyymejä, mutta arkikielessä niitä usein käytetään kuin ne olisivat. Kumpikin käsite kuitenkin osoittaa ihmisen hermoston ja aivojen toimintaan sekä näihin liittyviin yksilöllisiin ja toiminnallisiin eroihin (Dwyer, 2022; Xia ym., 2024).

Neurodiversiteettiä korostavassa näkökulmassa ihmisen neurologista monimuotoisuutta tarkastellaan ihmiselle luonteenomaisena vaihteluna, jolla nähdään yhteydet myös ihmisen toiminnanohjaukseen, itsesäätelyyn sekä ihmistenvälisen toiminnan ja käyttäytymisen yhdessäsäätelyyn (Doyle, 2020). Kun taas puhutaan neuroepätyypillisyydestä, viitataan erilaiseen tapaan kokea maailmaa, ilmaista itseä ja olla kanssakäymisessä muiden kanssa.

Työelämässä osana yhä monimuotoisemmaksi kehittyvää maailmaa, tarvitaan mahdollisimman laajaa ja monikirjoista ihmisyyttä ja sen mahdollistamaa kyvykkyyttä. Neurokirjoon liittyvä monimuotoisuus mukaan lukien sen epätyypilliset ilmenemismuodot tarjoaisi juuri tätä kyvykkyyspotentiaalia, jos sitä vaan osattaisi hyödyntää työelämässä, sillä se tarkoittaisi työorganisaatioiden kulttuurisen älykkyyden ja luovuuden laajentumista.

Neurodiversiteetti on strateginen asia

Mainitsin blogissani Hei ollaanks me normaaleja – Johdantoa neurodiversiteettiin työelämässä Microsoftin neurodiversiteettiohjelman Neurodiversity Hiring Programme esimerkkinä henkilöstöstrategisesta ohjelmasta, jonka tarkoituksena on saada rekrytoitua ja käyttöönotettua neurokirjoisuutta sekä siihen liittyvää erilaisuutta ja vahvuuksia mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti organisaatiossa. Myös SAP on ottanut vuonna 2013 käyttöön autismikirjoisille suunnatun ohjelman Autism at Work, joka on osa heidän Neuroinclusion at SAP -strategiaa. SAP:n ohjelmassa huomioidaan myös muu neuroepätyypillisyys (esim. ADHD, dysleksia). SAP Suomi mainitsee verkkosivullaan, että heillä on Pohjoismaissa myös monimuotoisuusverkosto “Pride@SAP Nordics”.

Neurodiversiteetin huomioiminen työelämässä ei ole ainoastaan tasa-arvokysymys vaan strateginen etu, joka voi tehdä organisaatioista innovatiivisempia sekä vahvistaa henkilöstön resilienssiä ja hyvinvointia osana työmonimuotoisia menestystarinoita (Austin & Pisano, 2017; Unicus, 2025).

Neuroepätyypillisyyteen liitettyjä vahvuuksia

Neuroepätyypillisyys voi tuoda työelämään merkittäviä etuja, jos tähän liittyviä vahvuuksia tunnistetaan ja otetaan käyttöön työelämässä. Käytännössä kyse on inhimillisyyden kokonaisvaltaisemmasta käyttöönotosta ja neurokirjon huomioimisesta esimerkiksi rekrytoinnissa.

Neuroepätyypillisyys on tutkimuksissa yhdistynyt esimerkiksi seuraaviin vahvuuksiin ja ominaisuuksiin:

  • Tarkkuus, yksityiskohtien havaitseminen, huolellisuus (Austin & Pisano, 2017; Deloitte, 2022; Happé & Frith, 2006)
  • Looginen, systemaattinen ja analyyttinen ajattelutapa (Baron-Cohen, 2009)
  • Omistautuneisuus, pitkäjänteisyys ja erityiskiinnostukset (Anthony ym., 2020)
  • Rehellisyys, suoruus ja eettisyys (Gillespie-Lynch et al., 2017; Doyle, 2020)
  • Luovuus, uudenlaiset näkökulmat ja ajattelutapa, kyky uudenlaisiin ratkaisuihin (Best ym., 1015)
  • Tarve selkeyteen ja rakenteeseen (Austin & Pisano, 2017; Deloitte, 2021)

 

Neuroepätyypillisyyttä on tutkittu paljon siihen liittyvien haasteiden ja ongelmien näkökulmasta, jotka vääjäämättä nousevatkin esiin kulttuurimme kapean ihmiskäsityksen vuoksi. Epätyypillisellä neurokirjolla olevat henkilöt tuovat kuitenkin työelämään monimuotoisia vahvuuksia, kunhan työelämässä tunnistetaan tähän liittyvät erityispiirteet ja potentiaali sekä tarjotaan selkeitä, ennakoitavia ja erilaisuutta arvostavia työympäristöjä. Neuroepätyypilliset työntekijät esimerkiksi autismikirjoiset henkilöt voivat menestyä ja tuoda merkittävää lisäarvoa työyhteisölle ja koko organisaatiolle.

Seuraavassa blogissa avaan tarkemmin neuroepätyypillisyyteen liittyviä vahvuuksia autismikirjon näkökulmasta.

Lähteet

Anthony, T. L., Paine, A. L., & Pellicano, E. (2020). Understanding the importance and meaning of special interests in autistic adults. Autism Research, 13(8), 1336–1348.

Austin, R. D., & Pisano, G. P. (2017). Neurodiversity as a competitive advantage. Harvard Business Review, 95(3), 96–103. https://hbr.org/2017/05/neurodiversity-as-a-competitive-advantage

Baron-Cohen, S. (2009). Autism: The empathizing–systemizing (E-S) theory. Annals of the New York Academy of Sciences, 1156, 68–80.

Deloitte. (2022). Embracing neurodiversity at work. Deloitte Insights. https://www.deloitte.com

Doyle, N. (2020). Neurodiversity at work: A biopsychosocial model and the impact on working adults. British Medical Bulletin, 135(1), 108–125.

Dwyer P. The Neurodiversity Approach(es): What Are They and What Do They Mean for Researchers? Hum Dev. 2022 May;66(2):73-92. doi: 10.1159/000523723. Epub 2022 Feb 22. PMID: 36158596; PMCID: PMC9261839.

Gillespie-Lynch, K., et al. (2017). Whose expertise is it? Evidence for autistic adults as critical autism experts. Frontiers in Psychology, 8, 438.

Happé, F., & Frith, U. (2006). The weak coherence account: Detail-focused cognitive style in autism spectrum disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders, 36(1), 5–25.

Unicus. (2025). Unicus Finland verkkosivu 13.11.2025. https://auticon.com/fi/

Xia, Y., Wang. P. & Vincent, J. (2024). Why we need neurodiversity in brain and behavioral sciences. Open access article. Wiley 29 February 2024 - Revised: 17 June 2024 - Accepted: 19 June 2024. DOI: 10.1002/brx2.70

ChatGPT:n antamia vertaisarvioituja lisälähteitä (ei tarkistettu):

  • Cope, R., Lloyd, M., & Brownlow, C. (2022). The strengths and abilities of autistic people in the workplace: A systematic review of qualitative evidence. Autism in Adulthood. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8992926/. PMC

  • Bury, S. M., & Jones, G. (2020). The autism advantage at work: A critical and systematic review. Research in Developmental Disabilities. (kriittinen systemaattinen katsaus autismin työssäsuoriutumisen väitetyistä eduista). ScienceDirect

  • Taylor, E. C., & van der Linde, J. (2023). Strengths use predicts quality of life, well-being and mental health outcomes in autistic adults. Journal of Autism and Developmental Disorders. (Tutkimus: vahvuuksien aktiivinen hyödyntäminen ennustaa paremmin elämänlaatua ja hyvinvointia). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10375006/. PMC

  • Lauder, K., Robinson, K., & McIntosh, M. (2022). A systematic review of interventions to support adults with autism spectrum disorder in employment: Strengths and training outcomes. Journal of Vocational Rehabilitation. (Systemaattinen katsaus työllistämis-/työtukitoimiin; käsittelee myös vahvuuksiin perustuvia lähestymistapoja). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9443814/. PMC

  • Hotte-Meunier, A., & kollegat (2024). Strengths and challenges to embrace attention-deficit/hyperactivity disorder in employment: A systematic synthesis. Journal of Occupational and Organizational Psychology / SAGE (2024). (Katsaus, joka erottaa ADHD:n riskitekijät ja työn vahvuuspotentiaalin). SAGE Journals

  • Nishith, S., & kollegat (2025). Improving autistic experiences in the workplace: evidence-based recommendations for employers. Journal of Autism and Developmental Disorders. (Uudempi vertaisarvioitu työ, joka summaa esteet ja vahvuusperusteiset muutokset työpaikoille). SpringerLink

  • Hartman, L., & kollegat (2024). Neurodiversity in the workplace: An agenda for research and action. Organization Studies. (Akateeminen katsaus ja tutkimusagenda; käsittelee vahvuuslähtöisiä HR-käytänteitä)

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ja työn ohjaajana, mentorina, valmentajana ja kouluttajana toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen ja inhimillisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina, tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa sekä Teal Suomi -yhteisössä.

Hei ollaanks me normaaleja – Johdantoa neurodiversiteettiin työelämässä

/in , /by

Hei ollaanks me normaaleja – Johdantoa neurodiversiteettiin työelämässä

Neurodiversiteetti työelämässä. Microsoft julkaisi Neurodiversity Hiring Programme -rekryohjelman vuonna 2015. Ohjelma tarjoaa vaihtoehtoisen “oven” yritykseen huomioiden yhdenvertaisuuden ja samanlaiset laatustandardit rekryprosessissa. Haasteina perinteisissä rekrytointiprosesseissa on usein ollut, että ne eivät välttämättä tunnista tai huomioi neurokirjoltaan hyvin erilaisten hakijoiden potentiaalia, vahvuuksia tai erityistarpeita – Microsoftin ohjelma pyrkii tähän.

Tämä kirjoitus on johdantoa inhimillisyyteen ja erilaisuuteen työelämässä neurodiversiteetin näkökulmasta. Aihe on tärkeä, jotta jokaisen työntekijän ja työhakijan potentiaali huomioitaisiin ennen työsuhdetta ja sen aikana.

Mitä neurodiversiteetillä tarkoitetaan?

Diversiteetillä (diversity) viitataan tutkimuskirjallisuudessa yksilöiden ja ryhmien väliseen moninaisuuteen kuten yksilöllisiin, sosiaalisiin, kulttuurisiin, kognitiivisiin ja biologisiin eroihin, jotka vaikuttavat ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen systeemisenä kokonaisuutena kaikkialla, missä ihminen toimii. Työelämässä käsitteessä korostuu erilaisuus luonnollisena ja arvokkaana osana yhteisöjä ja organisaatioita. (Cox, 1993; Page, 2025; Thomas & Ely, 1996.)

Neurodiversiteetti on osa yllä kuvattua inhimillisyyden systeemistä kokonaisuutta, jonka eri osia ei voida eristää toisistaan, mikäli halutaan ymmärtää ihmistä ja inhimillistä toimintaa sekä sen seurauksia ja vaikutuksia. Neurodiversiteetillä viitataan yleisesti ihmisen hermoston ja aivojen toimintaan sekä toimintaan liittyviin yksilöllisiin eroihin. Sanon seuraavan erityinen kriittisyys mielessäni. Inhimillinen diversiteetti on tosiasia (Shore ym. 2011). Se vaikuttaa meissä ihmisissä kokonaisvaltaisesti ja kaikkiallisesti.

Entä sitten terve ja normaali

WHO (The World Health Organization) on määritellyt terveyden, ei pelkästään sairauden puuttumiseksi vaan täydelliseksi tai täydeksi fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi (”a state of complete physical, mental and social well-being and not merely the absence of disease or infirmity”) (Bloom & Farragher, 2013, 33).

Sandra Bloom (2005) on esittänyt myös vaihtoehtoisen määritelmän terveydelle. Se painottaa kehomieliyhteyttä ja ihmissuhteita sekä näiden integraatiota: terveys on optimaalisen säätelyn ja jatkuvan muokkautumisen kehomielen ja ihmissuhteiden tila, jonka laatu on riippuvainen näiden integraatiosta.

”Health is a state of optimal regulation and adaptive functioning of body, mind and relationships that depends on the integration of these functions”.

Sandra Bloom, 2005

Kulttuuriimme on vakiintunut laajasti myös eri asiayhteyksissä ihmisestä käytetty tulkinta ”normaali”, jos henkilö sijoittuu esimerkiksi Gaussin käyrällä tai jonkin muun matemaattisiin keskiarvoihin perustuvan tilastovälineen skaalalla sinne, missä valtaosa muistakin ihmisistä vastaavassa mittauksessa on sijoittunut. Esimerkiksi terveydenhuollossa potilas tai asiakas diagnostisoidaan tyypillisesti ”terveeksi”, kun hänen testitulos on ”viitearvojen” sisällä. Viitearvot eivät kuitenkaan kerro terveydestä eivätkä myöskään normaaliudesta kovinkaan paljon, koska ne perustuvat väestötason keskiarvoihin kyseisessä asiassa.

Yhdysvaltalainen psykiatri ja yksi organisaatiopsykiatrian kehittäjistä professori Sandra Bloom (2013) puhuu länsimaisen ihmisen haluttomuudesta katsoa ja määritellä terveyttä ja normaaliutta inhimillisyyden moninaisuus huomioiden (Bloom & Farragher, 2013, 33). Tämä nousee esiin myös työelämäkontekstissa saaden aikaan sen, että työntekijöiden moninaisuus eli se kuuluisa ”erilaisuuden rikkaus” jää usein huomaamatta ja huomioimatta.

Tutustu myös muihin ID blogikirjoituksiin täällä

 

Lähteet

Bloom, S. (2005). The Sanctuary Model of organizational change for children´s residential treatment. Therapeutic Community: The International Journal for Thereaputic and Supportive Organizations, 26(1), 65–81.

Bloom, S. & Farragher, B. (2013). Restoring sanctuary. A New Operating System for Trauma-Informed Systems of Care. Oxford University Press.

Cox, T. (1993). Cultural Diversity in Organizations: Theory, Research and Practise. Berrett-Koehler.

Page, S. E. (2025). The Difference: How the Power of Diversity Creates Better Groups, Firms, Schools, and Societies. Princeton University Press.

Shore, L. M., Randel, A. E., Chung, B. G., Dean, M. A., Ehrhart, K. H., & Singh, G. (2011).Inclusion and diversity in work groups: A review and model for future research. Journal of Management, 37(4), 1262–1289.

Thomas, D. A., & Ely, R. J. (1996). Making differences matter: A new paradigm for managing diversity. Harvard Business Review, 74(5), 79–90.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii ammatillisen kehittymisen ja työn ohjaajana, mentorina, valmentajana ja kouluttajana Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen ja inhimillisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina, tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa sekä Teal Suomi -yhteisössä.

 

Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Työn käyttöjärjestelmänä ihminen – The Human Operating System

/in , , , /by

Työn käyttöjärjestelmänä ihminen – The Human Operating System

Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät. Minulla oli ilo saada käyttää puheenvuoro Helsingin Yliopistolla Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä 2024. Puheenvuorossani käsittelin työelämän ihmissuhteita työn kiintymyssuhdetutkimuksen ja arvonluonnin lähtökohdista otsikolla Ihmistenväliset suhteet ja työssä oppiminen – työn kiintymyssuhteet ja työhyvinvointi.

Tässä kirjoituksessa referoin aihetta ja avaan ammatillisten ihmissuhteiden laadun vaikutuksia työssä.

Ihmisen käyttöjärjestelmänä kiintymys – The Human Operating System

Elämme palveluyhteiskunnassa, joka korostaa ihmistenvälistä kanssakäymistä, vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Weberiläinen ihmistä ja inhimillisyyttä ylikirjoittava työkulttuuri on väistymässä uuden työelämäkulttuurin tieltä.

Tulevaisuustutkimus on jo vuosikymmeniä ennustanut inhimillisyyden vallankumousta (Wilenius 2014, 2015). Vuonna 1933 Cannon toi tutkimuskentälle käsitteen biokratia, jolla hän viittasi ihmissysteemeihin ja näiden inhimillisyyttä korostavaan luonteeseen (blogi aiheesta). Sandra Bloom (2023) on tuonut biokratia-käsitteen työkontekstiin. Hän puhuu työyhteisöistä inhimillisinä järjestelminä, joiden käyttöjärjestelmänä toimii kiintymys (The Human Operating System – Attachment) (Bloom 2014).

Ihmissysteemit ovat herkkiä ja haavoittuvia kuten niiden kuuluukin olla. Se on niiden voimavara. Toisaalta ne ovat myös itse itseään korjaavia, oppivia ja tasapainottavia eläviä järjestelmiä, jotka tavoittelevat jatkuvassa homeostaasin kaltaisessa liikkeessä hyvinvoinnin kaltaista tasapainotilaa. Työelämässä ei ole vielä ymmärretty riittävästi tätä keskeistä voimavarapotentiaalia, inhimillistä pääomaa.

Kiintymys, häiriöt ja seuraukset

Ihmisellä on biologiapohjainen tarve luoda vastavuoroisia, turvallisia yhteyksiä muihin ihmisiin (Yip, Ehrhardt, Black, & Walker 2018). Aikuisten välisiin suhteisiin liittyvän kiintymysdynamiikan on tutkitusti havaittu noudattavan samankaltaista kognitiivis–affektiivista ja neurobiologista oppimisprosessia kuin lapsi-aikuinen –kiintymysdynamiikka. Tämä korreloi työhyvinvoinnin kanssa.

Kun kiintymykseen liittyvät tarpeet työssä eivät täyty tai jäävät vajaiksi, seuraa ei-toivottuja seurauksia. Häiriöt ylipäätään kiintymyssuhteissa elämänhistorian aikana ennustavat haasteita aikuisuudessa mukaan lukien työ.

Seuraavassa tuttuja esimerkkejä seurauksista (Yip, Ehrhardt, Black, & Walker 2018):

  • lisääntyvä stressi ja emotionaalinen kuormitus yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla (Schirmer & Lopez, 2001; Bloom 2014),
  • työuupumus, loppuun palaminen (Littman‐Ovadia, Oren, & Lavy, 2013; Lavy, Bareli, & Ein‐Dor 2015; Bloom 2014)
  • oppimisen ja työssä kehitymisen vaikeudet

Terve ja oppiva organisaatiokulttuuri lepää henkilöstön hyvinvointia tukevissa turvallisissa ihmistenvälisissä kiintymyssuhteissa (Healthy Attachment) (Bloom 2014; 2023).

Turvallinen yhteys

Elämänkaarella opittu kiintymystyyli ennustaa tutkimusten mukaan ihmistenvälistä käyttäytymistä ja sen seurauksia työssä. Kiintymystyyli toki kehittyy edelleen läpi koko elämän sosio-emotionaalisena oppimisprosessina.

Turvallinen kiintymyssuhde työssä ennustaa myönteisiä vaikutuksia mm.

  • sosiaaliset suhteet ja niiden laatu (Nelson & Quick, 1991; Albert et al., 2015)
  • ihmistenvälisen dynamiikan toimivuus (Rom & Mikulincer, 2003; Lavy et al., 2015),
  • johtamisen laatu (Richards & Hackett, 2012; Wu & Parker, 2017),
  • itsenäinen ja luova työkäyttäytyminen (Yip, Ehrhardt, Black, & Walker 2018)
  • proaktiivisuus, aloitteellisuus ja avoimuus (Wu & Parker, 2017),
  • eettisen päätöksenteon laatu (Chugh, Kern, Zhu, & Lee, 2014),
  • yhteistyö ja neuvottelukäyttäytymisen laatu ja tehokkuus (Lee & Thompson, 2011),
  • luova ongelmanratkaisu ja keinojen monipuolisuus (Mikulincer, Shaver, & Rom, 2011)

Sinua saattaa kiinnostaa myös kirjoitus Tulevaisuuden organisaatiot ovat biokraattisia ihmissysteemejä

Youtube-video Ihmisen käyttöjärjestelmänä kiintymys

Lähteet

Bloom, S. L. (2023). A Biocratic Paradigm: Exploring the Complexity of Trauma-Informed Leadership and Creating PresenceTM. Behav. Sci. 2023, 13, 355. https://doi.org/10.3390/ bs13050355

Cannon, W. B. (1933). Biocracy: Does the Human Body Contain the Secret of Economic Stabilization? . The Technology Review, 35(6), 203-206; 227.

Rauhala, L. (2005). Ihmiskäsitys ihmistyössä. Gaudeamus Helsinki University Press.

Tynjälä, P. (2008). Perspectives into learning at the workplace. Educational Research Review 3 (2008) 130–154.

Wilenius, M. (2014). Society, Consciousness and Change – An Inquiry into Pentti Malaska´s future thinking. Article in Science Direct. https://doi.org/10.1016/j.futures.2014.05.005

Wilenius, M. (2015). Tulevaisuuskirja. Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen. Otava.

Yip, J., Ehrhardt, K., Black, H., & Walker, D. H. (2018). Attachment theory at work: A review and directions for future research. Article in Journal of Organizational Behavior, February, 39(2):185–198. DOI:10.1002/job.2204

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on omistautunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen ja inhimillisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakasorganisaation lähtökohdista. Päivi toimii myös palvelututkimusta edistävässä Palvelupulssi -verkostossa fasilitaattorina, tervettä organisaatiokulttuuria edistävässä Iloa ja toivoa -verkostossa sekä Teal Suomi -yhteisössä.

 

Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Työnohjaus
Yhteystiedot

Päivi Kousa
Puhelin: +358 45 182 9388

Internal Dialogue
y-17712303

Lähitapaamiset

Piispansilta 11,
Iso-Omenan kauppakeskus,
2. krs, Espoo

Ajanvaraus

Verkkokalenteri Vello

paivi@ihminenihmiselle.com

Linkit

LinkedIn
Facebook 

Instagram

Tietosuojaseloste