Tag Archive for: stressi

erityisherkkyys

Erityisherkkä, erityisen herkkä vai hermostollisesti herkkä?

/in , , , /by

Päivi Kousa

8.9.2026

 

On sanottu, että ihminen on maailmankaikkeuden monimutkaisin systeemi. Me kaikki olemme erilaisia ja neurobiologiamme on yksilöllisesti erilainen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että me koetaan ja reagoidaan eri tavalla asioihin. Reagointi tuntuu meissä ihmisissä ja meidän välillä.

Arkikieleen rantautunut käsite erityisherkkä on suomennoksena ongelmallinen, sillä sen konnotaatio kategorisoi ihmisiä erityisiin ja ei-erityisiin. Taustalla on diagnoosipohjainen ajattelu normaaliudesta ja epänormaaliudesta, joka ei nykytutkimuksen valossa ole kestävä. Meidän jokaisen neurokirjo on erilainen ja sellaisenaan ainutlaatuinen ja normaali.

Erityisherkkyys ja herkkyyden eri ulottuvuuksia

Monille voi olla tuttu psykologi Elaine Aronin (1997) käyttöönottama käsite Highly Sensitive Person (HSP), jolla Aron alun perin viittasi erityisherkkään ihmiseen. Lisätutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kyse ei olekaan suoraviivaisesti persoonallisuuden piireestä vaan ennemminkin aistihavaintojen prosessoinnin herkkyydestä (Sensory-Prosessing Sensitivity, SPS) eli ihmisten välisistä eroista käsitellä aisti-informaatiota ja ympäristön ärsykkeitä. Esimerkiksi, kun koemme herkkyyttä koville äänille, kyse on siitä, että hermostomme reagoi koviin tai yllättäviin ääniin prosessoimalla tätä tietoa herkästi. Aistihavaintojen prosessoinnin herkkyys voi tarkoittaa hermoston kuormitusta ja lisääntynyttä stressiä kehossa.

Aron on tiivistänyt jatkotutkimuksissaan SPS:n ydinkomponentit neljään herkkyysosa-alueeseen (DOES) (Aron & Aron, 2018):

  • D – Depth of processing: tiedon syvällinen käsittely;
  • O – Overstimulation: taipumus ylikuormittua runsaasta ärsyketulvasta;
  • E – Emotional responsiveness, empathy: tavallista voimakkaampi tunnereagointi ja sosiaalinen herkkyys;
  • S – Sensing the subtle: herkkyys havaita tarkasti hienovaraisia ärsykkeitä ja yksityiskohtia.

 

Tutkimuksen nykytila

Vuoden 2010 jälkeen julkaistut tutkimukset korostavat hermostollisen herkkyyden kytkentöjä ympäristöön sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen vastavuoroiseen jatkumoon (Pluess, 2015). Hermostollinen kuormittumisherkkyys (overstimulation) on yhdistynyt ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) käsittelevissä metatutkimuksissa informaation syväprosessoinnin, informaation runsauden, kuormituksen lisääntymisen ja ylikuormittumisherkkyyden välisiin yhteyksiin ja niiden kietoutuneisuuteen.

Ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) onkin sittemmin tutkittu lukuisista eri näkökulmista eri elämänalueilla. Tutkimusalueina ovat olleet esimerkiksi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kehitys (Pluess, 2015, 2018), työelämä (Evers ym., 2008), evoluutio (Aron ym., 2012), myönteinen ja kielteinen kokemuksellisuus (Pluess & Belsky, 2013), aivotutkimus (Acovedo ym., 2014), lapsuuden kokemukset ja elämäntyytyväisyys (Booth ym., 2015), vanhemmuus (Slagt ym., 2018), koulukiusaaminen (Nocentini ym., 2018) ja perinnöllisyys (Assary ym., 2021).

Ymmärryksen lisääntyminen ihmisen hermoston ja ylipäätään kokemuksellisuuden kokonaisvaltaisuudesta on vienyt myös herkkyystutkimusta monitieteisempään ja moninäkökulmaisempaan suuntaan (Pluess, 2015). Tämän seurauksena aivan tuoreessa kuluvana vuonna julkaistussa tutkimuksessa esiteltiin erityisherkkyyden integratiivinen mallinnus (Pluess ym., 2026), joka vahvistaa aiempaa käsitystä hermostollisen herkkyyden sosiaalisesta luonteesta.

Integratiivisen mallinnuksen perustalle on kehitetty myös HSP-R(evised) -mittaristo, joka täydentää mm. Aronin (2018) DOES-mallia. Mittaristo sisältää kuusi systeemisesti yhdessä toimivaa herkkyysulottuvuutta (Pluess ym., 2026):

  1. Sensitivity to Details: herkkyys yksityiskohdille
  2. Depth of Processing: tiedon prosessoinnin syvyys
  3. Social Sensitivity: sosiaalinen herkkyys
  4. Sensitivity to Positive Experiences: herkkyys myönteisille kokemuksille
  5. Emotional Reactivity: tunteisiin liittyvä reagointiherkkyys
  6. Overstimulation: herkkyys kuormittua voimakkaista, monimutkaisista ja/tai samanaikaisista ärsykkeistä.

Tasapainon vuoksi on syytä mainita hermostollisen herkkyyden yhteydet myös haitallisiin ja negatiivisen kuormituksen vaikutuksiin, jotka lapsuudesta alkaen kytkeytyvät hermostolliseen herkkyyteen muokaten ihmisen elämänhistoriaa ja sen kokemuksia!

Pluess ym. (2026) korostavat, että herkkyys kuormittua hermostollisesti ei ole patologiaa vaan normaali osa ihmisen biologista herkkyyttä, joka voi ilmetä haavoittuvuutena kuormittavissa ympäristöissä ja vahvuutena rauhallisissa, hermoston optimaalista vireystilaa tukevissa ympäristöissä. Onkin helppo ymmärtää, että ihmistä ei ole ”suunniteltu” pitkittyneesti ja runsaasti hermostoa ylistimuloivaan elämään. On täysin normaalia, että reagoimme stressillä ja kuormituksella.

Yhteenvetona muutamia viime vuosien herkkyyttä käsitteleviä tutkimussuuntauksia:

  1. Sensory Processing Sensitivity (SPS) – aistitiedon prosessoinnin herkkyys (Aron & Aron, 1997)
  2. Differential Susceptibility Theory (DST) – herkkyys ympäristövaikutuksille (kielteisenä koetun ympäristön haitat vs. myönteisenä koetun ympäristön hyödyt) (Belsky & Pluess, 2009)
  3. Biological Sensitivity to Context (BSC) – tilanneherkkyys (fysiologinen, neurobiologinen näkökulma)  (Boyce & Ellis, 2005)
  4. Environmental Sensitivity – ympäristöherkkyys (metatutkimuksiin perustuva näkökulma) (Pluess, 2015; Pluess & Belsky, 2013)

Blogin sisällöstä on julkaistu myös Youtube-video kanavalla Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri https://www.youtube.com/watch?v=VAUYt6Ncduo

Saatat olla kiinnostunut myös kirjoituksesta Hei ollaaks me normaaleja – Johdantoa neurodiversiteettiin työelämässä

#hermosto #herkkyys #hermostollinenherkkyys #ympäristöherkkyys

Lähteet

Aron, E. N., & Aron, A. (1997). Sensory-processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality. Journal of Personality and Social Psychology, 73(2), 345–368. https://doi.org/10.1037/0022-3514.73.2.345

Aron, E. N., & Aron, A. (2018). Sensory processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality: A theoretical update and overview. In J. Pluess (Ed.), Sensitivity: From temperament to developmental processes (pp. 73–87). Springer.

Aron, E. N., Aron, A. & Jagiellowicz, J. (2012). Sensory processing sensitivity: A review in the light of the evolution of biological responsivity. Personality and Social Psychology Review, 16(3), 262–282. https://doi.org/10.1177/1088868311434213

Belsky, J. & Pluess, M. (2009). Beyond diathesis stress: Differential susceptibility to environmental influences. Psychological Bulletin, 135(6), 885–908. https://doi.org/10.1037/a0017376

Boyce, W. T., & Ellis, B. J. (2005). Biological sensitivity to context: I. Rorschach variations in stress reactivity. Development and Psychopathology, 17(2), 271–301.

Pluess, M. (2015). Individual differences in environmental sensitivity. Child Development Perspectives, 9(3), 138–143. https://doi.org/10.1111/cdep.12120

Pluess, M., Aron, E. N., Kähkönen, J. E., Lionetti, F., Huang, Y., Tillmann, T., Greven, C. U. & Aron, A. (2026). Evolution of the concept of sensory processing sensitivity and its measurement: The Highly Sensitive Person scale‑revised. Personality and Individual Differences, 219, 112, 1467.

Pluess, M., & Belsky, J. (2013). Vantage sensitivity: Individual differences in response to positive experiences. Psychological Bulletin, 139(4), 901–916.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

 

 

 

Voimavarat tunteet

Pitkittynyt stressi – tunteet, tiedonkäsittely, fysiologia ja käyttäytyminen

/in , , /by

Päivi Kousa

2.9.2026

Stressiä voi olla joskus vaikea tunnistaa, koska ihmisellä on taipumus tottua ja sopeutua omiin olotiloihin, jopa kiintyä niihin, jolloin stressin kokemuskin normalisoituu. Pitkittynyt stressitila yleensä kuitenkin tunnistetaan, koska se aiheuttaa pitkittynyttä epämukavuuden tunnetta sekä erilaisia haittoja tiedonkäsittelyssä, fysiologiassa ja käyttäytymisen tasolla (Pietikäinen, 2025).

STRESSI YLEISELLÄ TASOLLA

Stressi ilmenee yksilöllisesti eri tavoin. Pitkittyneessä stressissä kyse on hermostoon päälle jääneestä ylivireydestä tai alivireydestä, joka voi tuntua esimerkiksi yleisenä tyytymättömyyden kokemuksena, hyvän olon puuttumisena tai vaikeutena rentoutua. Lisäksi siihen voi liittyä esimerkiksi epämääräisiä pelkoja kuten pelkoa omasta selviytymisestä.

Ihmisen tunteiden, tiedonkäsittelyn ja toiminnan säätelyn taustalla vaikuttaa hermostollinen dynamiikka, ns. BAS‑ ja BIS‑järjestelmä, joka virittää ja aktivoi (BAS, behavioral activation system) sekä hillitsee (BIS, behavioral inhibition system) ihmisen kokemusta, toimintaa ja käyttäytymistä.

TUNTEET

Tunteiden tasolla pitkittynyt stressi voi tuntua jännittämisenä, hermostuneisuutena, ärtymyksenä, levottomuutena, ahdistuksena tai esimerkiksi pelokkuutena. Tunteet saattavat ailahdella laidasta laitaan, mieliala voi olla apea ja samanaikaisesti ylivirittynytkin. Olo voi tuntua yliaktiivisuutena ja koska stressi kuormittaa fyysisesti, toisessa hetkessä se voi tuntua saamattomuutena, lamautumisena, turtumisena ja väsymyksenä. Mieliala voi vaihdella myös yltiöpäisestä innostuksesta masentuneeseen mielialaan ja voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi.

TIEDONKÄSITTELY

Nykyisellä AI:n aikakaudella myös inhimilliselle tiedonkäsittelylle on entistä enemmän käyttöä. Tiedonkäsittelyllä tarkoitetaan esimerkiksi ihmisen havaitsemistoimintoja, ajattelua ja muistia. Stressi ja kuormitus haittaa keskittymistä ja samalla vaikeuttaa huomion suuntaamista, ylläpitämistä ja ylipäätään tarkkaavaisuutta. Meillä voi olla pelkoa, ahdistusta ja huolia lisääviä ajatusmalleja. Muisti voi pätkiä ja voi olla haasteita suunnitella ja harkita vaihtoehtoja sekä tehdä valintoja ja päätöksiä eri tilanteissa.

FYSIOLOGIA

Stressin fysiologiaan liittyy monenlaista somaattista vaivaa, kiputiloja, särkyjä ja muita kehollisia tuntemuksia. Stressi nostaa verenpainetta ja tähän voi myös liittyä esim. päänsärkyä tai huimausta, heikotusta, sydämen rytmihäiriöitä tai hikoilua. Stressiperäiset vatsavaivat ovat yleisiä, koska stressi vaikuttaa ruuansulatukseen, mikrobiomiin ja suolistobakteereiden toimintaan.

TOIMINTA JA KÄYTTÄYTYMINEN

Käyttäytymisen ja toiminnan tasolla pitkittynyt stressi voi ilmetä aktiivisuutena ja tarpeena pitää itsensä entistä kiireisempänä, mutta yhtä lailla se voi näyttäytyä aloitekyvyttömyytenä, jolloin voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi. Stressi voi alkaa näyttäytyä myös korostuneena välttelykäyttäytymisenä, tarpeena suojata itseä ja eristäytyä. Käyttäytymisestä voi tulla arvaamatonta ja sitä voi alkaa leimata erilaiset käyttäytymisen säätelyvaikeudet kuten tunteenpurkaukset, jotka paitsi lisäävät fysiologista kuormitusta aiheuttavat myös haittoja ihmissuhteisiin ja yhteistyöhön. Stressin vaikutukset voivat heijastua myös ruokailukäyttäytymiseen. Saatamme syödä tai juoda liikaa tai liian vähän. Syömisestä tai juomisesta voi tulla selviytymiskeino, jolla pyritään säätelemään ja hallitsemaan omia olotiloja. Ihminen voi alkaa myös ”suorittamaan” palautumista ja harrastamaan liikuntaa tavoilla, jotka eivät edistä hermoston palautumista.

 

Uupumus stressi

Kuvio. Pitkittynyt stressi ja sen eri ilmenemismuotoja

 

Masennustutkimuksissa on tunnistettu ihmisen taipumus kompensoida vireystiloja luopumalla itselle tärkeästä tekemisestä. Tämä heikentää edelleen toimintakykyä ja voi johtaa lopulta jopa masennusoireisiin. Pitkittynyt ylivireys nimittäin kääntyy alivireydeksi herkästi ennemmin tai myöhemmin, kun hermostolla ei ole mahdollisuutta palautua riittävästi. Puhutaan ns. uupumuksen suppilovaikutuksesta (Mielenterveystalo, 2026).

Erityisen haasteellista pitkittyneessä stressissä on juuri pitkittymisen huomaaminen, sillä suurinta osaa edellä kuvatuista ilmiöistä esiintyy meillä kaikilla tilapäisesti ilman että mikään olisi erityisemmin vialla. Kokemukselliset ilmiöt ruokkivat herkästi toinen toisiaan ja ilmenevät päällekkäin ja lomittain samanaikaisesti, jolloin lopulta voi olla vaikea itsekään enää tunnistaa, mistä kaikesta omassa kokemuksessa on kyse.

Saatat olla kiinnostunut myös edellisestä blogikirjoituksesta, jossa käsittelin stressin monimuotoisia taustavaikuttajia

 

Lähteet

Ahonen, T. & Pulkkinen, L. (2023). Keskilapsuus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. Santalahti. 103–181.

Mielenterveystalo. (2026). Mielenterveystalo.fi -verkkosivu. Haettu 2.9.2026. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tietoisen-lasnaolon-omahoito-ohjelma/11-havainnoi-mielialaasi?utm_source=chatgpt.com

Nurmi, H. (2016). Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.

Pietikäinen, A. (2025). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.

Youtube. (2026). Video 98. PITKITTYNYT STRESSI JA SEN MONINAISET TAUSTAVAIKUTTAJAT https://www.youtube.com/watch?v=Ziu2srTh_fouu

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Elämänhistoria kuormitus

Stressi ja sen moninaiset taustavaikuttajat

/in , , /by

Päivi Kousa

31.8.2026

Stressiin ja kuormittumiseen liittyy monenlaisia pidemmän aikavälin taustavaikuttajia. Oma perimä, kokemuksellinen oppimishistoria sekä monenlaiset laukaisevat ja ylläpitävät tekijät vaikuttavat monitasoisesti siihen, miten koemme kuormitusta nykyhetkessä. Stressi voi myös kroonistua, kun palautuminen ei ole jostain syystä mahdollista tai se on riittämätöntä. Tässä kirjoituksessa avaan pitkittyneen stressin taustavaikuttajia.

Mitä stressi on?

Stressillä tarkoitetaan arkikielessä mitä moninaisempaa ilmiökenttää. Neuropsykologian ja käyttäytymistieteen tutkimuskirjallisuudessa stressillä tarkoitetaan hermostollisen valpastumisjärjestelmän (stressijärjestelmä) aktivoitumista ja tämän seurauksena syntyvää hermoston ylivireyttä. Valpastumisjärjestelmä on biologiapohjainen ei-tahdonalainen systeemi, jolla on myös oma ihmisen elämänhistoriaan liittyvä kokemus- ja oppimishistoriansa. (Sajaniemi ym., 2015.) Se valvoo jatkuvaluonteisesti meidän suhdetta ulkoiseen ympäristöömme ja samanaikaisesti sisäiseen maailmaamme (sisäinen tiedonkäsittely mm. havainnointi, ajattelu, muistitoiminnot (Ahonen & Pulkkinen, 2023). Valpastumisjärjestelmän tarkoituksena on tunnistaa odotuksista poikkeavat tai yllättävät tapahtumat sekä tulkita, onko kyseessä joku turvallisuutta uhkaava tilanne (uhkatutka). Hermostopohjaisen valvonnan tarkoituksena on siis huolehtia, että pysymme elossa (Sajaniemi ym., 2015).

Entäpä sitten ne valpastumisjärjestelmän reagointiin liittyvät taustavaikuttajat?

Kun hermoston ylivireys jää päälle

Tutkimusten valossa tiedetään, että hermostollisesti herkkä ihminen reagoi herkemmin aistiärsykkeisiin. Tämä voi olla koodattuna jo meidän perimään ja lisäksi kyse voi olla tilannetekijöistä, pidemmän aikavälin tekijöistä, pidempään jatkuneesta altistumisesta, erilaisista stressiä laukaisevista tekijöistä ja sitten vielä usein tiedostamattomista ylläpitävistä tekijöistä.  Elämään kuuluu mm. kaikki edellä mainittu sekä lisäksi yksilöllinen joukko kuormituksen vastapainona myös stressiltä suojaavia ja palautumista edistäviä tekijöitä, toimintatapoja ja säätelykeinoja.

ALTISTAVAT KUORMITUSTEKIJÄT

Kuormitukselle ja stressille altistumiseen vaikuttaa mm. meidän jokaisen yksilöllinen perimä ja temperamentti sekä ylipäätään hermostollinen herkkyys tietynlaiselle reagoinnille. Lapsuuden ja elämänhistorian kokemukset yhdessä olosuhdetekijöiden kanssa voivat joko vahvistaa tai hillitä luontaista herkkyyttä reagoida tietyllä selviytymisvasteella. Tyypillisesti tähän kaikkeen vaikuttaa myös kokonaisvaltainen turvallisuuden tai turvattomuuden kokemus.

PIDEMMÄN AIKAVÄLIN KUORMITUSTEKIJÄT

Pidemmän aikavälin kuormituksessa kyse voi olla omasta elämänhistoriasta ja siihen liittyvästä oppimishistoriasta kuten omaa kehitystä, hyvinvointia ja tasapainoa haitanneista elämänkokemuksista yhtä lailla kuin mistä tahansa omaan elämään liittyvästä yhdestä tai useammasta kasautuvasta ja jatkuneesta kuormituksesta, josta ei ole ollut mahdollisuutta palauta. Kuormitus on voinut olla läsnä jatkuvasti pidempään ja päällekkäin usean kuormitustekijän kanssa.

Tyypillisiä pidemmän aikavälin kuormitustekijöitä voivat olla esim. elämänhistoriaan liittyneet haitalliset ja kuormittavat kokemukset, pidempään jatkunut työpaine, perhedynamiikka, työpaikan vaihto, lapsen syntymä, työttömyys, avioero menetys tai oikeastaan mikä tahansa kuormittava kokemus. Nykyihmisellä on myös kyky kuormittua oman mielen tapahtumista, ajatuksista ja mielikuvista liittyen tapahtumiin ja tilanteisiin, joita ei ole tapahtunut, mutta jotka hermostomme tulkitsee samanlaisiksi uhkatekijöiksi kuin ulkoiset aistein havaitut tapahtumat. Palautuminen on yhtä yksilöllistä kuin kuormittuminen ja jos hermoston palautuminen ei syystä tai toisesta ole ollut mahdollista, ylivireys jää ”päälle” hermostossa. Tämä tuntuu stressinä.

On huomionarvoista, että myös iloisiin ja odotettuihin elämäntapahtumiin tai tekemiseen esim. intohimoiseen harrastukseen voi yhdistyä pidempiaikaista haitallista kuormitusta.

LAUKAISEVAT TEKIJÄT

Stressin laukaisijana voi sitten toimia lähes mikä tahansa tilanne tai tapahtuma, jonka oma hermosto tulkitsee uhaksi ja joka ylittää ihmisen sen hetkiset voimavarat. Laukaiseva asia tai tilanne voi liittyä omassa elämässä tapahtuvaan muutostilanteeseen, menetykseen, omaan tai läheisen sairastumiseen tai vaikka uuden opiskeluvaiheen aloitukseen. Myös ihmissuhteisiin voi liittyä myös monenlaista kuormitusta siitä huolimatta, että ne voivat olla myös merkittävä palautumista edistävä voimavara. Vuorovaikutus voi olla monella tavalla jopa väkivaltaista kuten syyttävää, aliarvioivaa, moittivaa tai maalittavaa, mutta vuorovaikutussuhteet voivat sisältää myös hienovaraista ja tahatonta vahingoittamista tai toisen ajatusten ylikirjoittamista.

YLLÄPITÄVÄT TEKIJÄT

Kuormituksen ylläpitäjiä voi löytyä meidän jokaisen elämäntavoista ja lisäksi meillä voi olla kuormitusta ylläpitäviä tietoisia tai tiedostamattomia ajattelu-, suhtautumis- ja toimintatapoja. Meillä voi lisäksi olla erilaisia kuormitusta ylläpitäviä selviytymiskeinoja kuten välttelykäyttäytymistä, murehtimistaipumusta, ylikriittistä ajattelua tai jämäkkyyden puutetta. Toisaalta meillä voi olla taipumus lihasjännitykseen tai sitten saatamme elää muuten stressaavalla elämäntyylillä. Liian vähäinen uni, epäsäännöllinen tai ravitsemuksellisesti huonolaatuinen ravinto voivat ylläpitää kehollista stressitilaa. Yleinen merkityksettömyyden kokemus on noussut myös tutkimuksissa esiin kokonaisvaltaista kuormitusta ylläpitävänä kokemuksena.

 

Voimavarat kuormitus

Kuvio. Stressi ja sen moninaiset taustavaikuttajat

 

SUOJAAVAT TEKIJÄT, TOIMINTATAVAT JA SÄÄTELYKEINOT

Meillä kaikilla on myös haitallisten kuormituskokemusten ohella voimavaroja suojaavia tekijöitä, toimintatapoja ja säätelykeinoja. Nämä voivat liittyä esim. omaan mieleen ja ajattelun laatuun sekä voimavaroja tukeviin ihmissuhteisiin ja sosiaalisen tuen keinoihin. Omasta hyvinvoinnista voi huolehtia opettelemalla tunnistamaan omia tarpeita, tunteita ja omia kiinnostuksen kohteita. Ihmissuhteiden suojaavaa vaikutusta voidaan tukea myös vahvistamalla ihmissuhteiden perustaa eli mentalisaatiotaitoja.

Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti ollut sisäänrakennettuna loputtoman jaksamisen, kestämisen, sinnittelyn ja sietämisen eetos. Tähän liittyy myös häpeä myöntää kellekään, edes itselle, että on väsynyt ja kuormittunut. Suomalaisuuteen liittyy paljon myös ylisukupolvista siirtymätaakkaa kuten suhtautumis- ja toimintatapojen siirtymää sukupolvelta seuraavalle.

Lyhytvideo samasta aiheesta Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri Youtube-kanavalla

PITKITTYNYT STRESSI JA SEN MONINAISET TAUSTAVAIKUTTAJAT  https://youtu.be/Ziu2srTh_fo 

Lähteet

Ahonen, T. & Pulkkinen, L. (2023). Keskilapsuus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. Santalahti. 103–181.

Nurmi, H. (2016). Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Trigger

Koulukiusaaminen ja aikuisiän sosiaalinen jännittäminen – Asiakas kertoo

/in , /by

Koulukiusaaminen. Tiimipalaveri alkamassa. Jännittää työkavereiden seurassa, sosiaalisissa tilanteissa, esiintyessä. ”Tietyt ihmiset ja sosiaaliset tilanteet töissä saa mut jännittämään. Pelkään, että epäonnistun, että mulle naureskellaan ja että mua pilkataan. Musta tuntuu, ettei mua hyväksytä. En ole riittävä enkä osaa mitään. Alan tarkkailla itseäni, että varmasti suoriutuisin riittävällä tavalla. Jännitys lisääntyy. Joskus tuntuu, että saan paniikkikohtauksen. Haluan paeta. Koen, että olen huono.” Näin juuri työelämänsä aloittanut nuori asiakas kertoo työnohjauksessa.

Tätä kirjoitusta taustoittaa alakouluaikana tapahtunut ja pidempään jatkuneet kiusaamiskokemukset sekä näiden seurauksena opittu sosiaalinen jännittäminen.

Omalla oppimishistorialla työelämään

Lapsuuden, nuoruuden ja elämänhistorian aikana koetut haitalliset kokemukset oirehtivat monin eri tavoin ihmisten nykypäivässä aiheuttaen työpahoinvointia ja uupumusta. Tutkimusten mukaan jo äidin vatsassa olevan syntymättömän vauvan hermosto reagoi äidin masun ulkopuolelta tuleviin aistiärsykkeisiin. Tunnereagoinnin, niin pelon ja ahdistuksen kuin ilon ja tyytyväisyyden siemenet on kylvetty ihmiseen jo ennen syntymää. Kyse on aistimusjärjestelmille tarjolla olevista ärsykkeistä ja niihin reagoinnista. Hermosolut oppivat. Nuoren siirtyessä työelämään, hänellä onkin mukanaan jo massiivinen oppimis- eli kokemushistoria, jonka turvin suunnistaa työelämässä. (Marjanen 2009; Sajaniemi, Suhonen, Nislin & Mäkelä 2015.)

Kun menneisyys herää eloon sosiaalisissa tilanteissa

Asiakas kuvaa jännittävänsä ihmisten seurassa. Työssä tämä näyttäytyy ennakoivana toimintana ennen palavereja. Jännitys ja epävarmuus herää tiettyjen ihmisten seurassa, ja oma suoriutuminen alkaa hermostuttamaan. Esiintymistilanteet ja samalla niihin liittyvät omat odotukset jännittävät erityisesti. Asiakas kuvaa reagoivansa hyvin samansuuntaisesti työelämän sosiaalisiin tilanteisiin kuin ollessaan koulun alaluokilla, jolloin tuttu "kaveriporukka" vähätteli, arvosteli, naureskeli ja mitätöi mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tämä sai valpastumaan ja huolestumaan sekä tuntemaan olon epävarmaksi kaveriporukoissa. Huoli sai aikaan myös pahan mielen ja jatkuvan pelon joutua naurunalaiseksi, väheksytyksi, aliarvioiduksi ja kritiikin kohteeksi. En riitä, en osaa mitään ja olen huono. Entä nyt työssä? Enhän edes tunne näitä ihmisiä!

Kiusaamisen kanssa eläminen ja selviäminen päivästä toiseen on lapselle rankkaa kokopäivätyötä. Riittämättömyyden tunteiden herääminen aikuisena voi yllättää ja saada ihmisen yrittämään ja suorittamaan lisää, ponnistelemaan, jotta ympäristö vastaisi omiin hyväksynnän ja arvostuksen tarpeisiin.

Oirehdinta on yleistä sosiaalisissa tilanteissa ja se vaikeuttaa tai estää aidon yhteyden muihin ihmisiin saaden samalla meidät tuntemaan epämukavuutta, ahdistusta ja jopa kauhua. Etenkin pitkittyessään kiusaamiskokemukset voivat traumatisoida, vaikuttaa ihmisen minäkuvaan kielteisesti ja saada uskomaan, että itsessä on jotain vikaa. Käytännössä oma kokemus syntyy silmänräpäyksessä ja automaattisesti vaikkapa, kun astumme huoneeseen, jossa on muita ihmisiä. Kun reagoimme tavalla, joka ei vastaa käsillä olevaa tilannekuvaa, puhutaan triggeröitymisestä.

Triggeröityminen

Triggeriksi kutsutaan ärsykettä, joka laukaisee hermoston normaalit eloonjäämiskamppailua palvelevat puolustusreaktiot ”pakene", "taistele”, ”lamaannu" tai "miellytä". Triggerinä voi toimia mikä tahansa oman reagoinnin laukaiseva ärsyke, jokin arkinen tapahtuma, asia tai toinen ihminen, joka muistuttaa jostain aikaisemmasta tilanteesta. Tuntuu kuin eläisimme vanhan tapahtuman uudestaan, vaikka emme tunnistaisikaan kytkentää omaan menneisyyteen.

Oirehtiminen voi näyttäytyä myöhemmällä iällä erityisesti vaikeutena säädellä omaa vireystilaa. Ihmisen hermosto reagoi uhkiin tyypillisesti yli- tai alivireydellä. Vireystilaan liittyy tunteita, kehoaistimuksia, mielikuvia ja ajatuksia. Triggeröitymisen seurauksena syntyvä kokemus voi lukita rationaalista ajattelua säätelevän aivojen osan haastavan tunnekokemuksen ottaessa vallan ja estäessä rationaalisen, käsillä olevan tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisen tiedonkäsittelyn ja käyttäytymisen.

Toipuminen on mahdollista

Työelämän vuorovaikutussuhteet ja niiden seurauksena syntyvä tunne- ja psykologinen kuormitus aiheuttavat työntekijöille  monenlaisia työkykyyn liittyviä haittoja. Sosiaalinen jännittäminen on elämänhistorian aikana opittua ja siitä voidaan toipua olipa sen alkuperä mikä tahansa. Turvalliset ja sisäistä vakautta synnyttävät työympäristöt ovat kriittisen tärkeitä aikuisten oppimisympäristöjä, joista jokaisella työelämätoimijalla on mahdollisuus ammentaa mielekkyyttä ja motivaatiota osana omaa työelämäkokemusta ja henkilökohtaista hyvinvointia.

Tutustu myös muihin kirjoituksiin Ihminen ihmiselle -blogissani. Valitse sinua kiinnostava kategoria vasemmalta tai sinua kiinnostava aihe avainsanoista.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(a)ihminenihmiselle.com

Lähteet

Fisher, J. (2021). Transforming The Living Legacy of Trauma. A Workbook for Survivors and Therapist. PESI Publishing Media.

Kolk van der, B. (2014). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas elämä.

Maanmieli, K. & Sarvela, K. (2022). Yhteinen mieli. Traumatietoutta mielenterveystyöhön. Helsinki: Basam Books.

Marjanen, K. (2009). The Belly-Button Chord. Connection of Pre- and Postnatal Music Education. Väitöskirja. Jyväskylän Yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3769-0

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus.

Trauma

Asiakas kysyy – Mistä tietää, että kyseessä on trauma?

/in , /by

Trauma. Traumat yhdistyvät ihmisen mielessä tyypillisesti suuriin, koskettaviin ja pysähdyttäviin elämäntapahtumiin kuten tsunamit ja muut luonnonkatastrofit, sota tai väkivalta. Trauma voi kuitenkin syntyä myös hyvin pieneltä tuntuvissa arkipäiväisissä tilanteissa, kun ihminen kokee uhkaa, pelkoa, avuttomuutta tai turvattomuutta. Kyse on tunteisiin ja käyttäytymiseen liittyvästä ilmiöstä, joka saa alkunsa, kun ihmisen vaistonvaraiset, puolustukselliset sisäiset tilat aktivoituvat.

Mikä trauma on?

Ihmisen vaistonvaraiset motivaatiojärjestelmät aktivoituvat kokiessamme pelkoa, avuttomuutta tai turvattomuutta (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja moraalinen ulottuvuus). Traumakokemus ylittää autonomisen hermoston kantokyvyn toistuessaan ja pitkittyessään sekä johtaa sen epävakauteen. Tapa käsitellä asioita, kokemuksia ja muistoja muuttuu. Kyse on kehossa olevasta näkymättömästä jäljestä, jolla reagoimme vaikeisiin tunteisiin, tuskaan, kauhuun ja pelkoihin (van der Kolk 2014; Maanmieli & Sarvela 2022, 46–48).

”Trauma on tulosta tapahtumasta, tapahtumien sarjasta tai olosuhteista,

jotka koetaan sietokyvyn ylittävinä ja

 joista selviytymiseen sen hetkiset voimavarat ja keinot eivät riitä.”

(Samsha 2014; Kuvajainen 2021.)

 

Trauma voi vaarantaa ihmisen terveyden stressireaktion pitkittyessä. Traumaattiset kokemukset koetaan vaikeina tai raskaina tunnetasolla, sillä ne saavat meidät samaistumaan omaan kokemukseen siten, että tilanteeseen nähden tarkoituksenmukainen toiminta ja käyttäytyminen estyy. Kyse on oman ”sietokyvyn” ylittävästä tunnekokemuksesta, joka ei integroidu sen hetkiseen kokemusmaailmaan ja saa meidät samaistumaan nykyhetkessä elämänhistoriaamme sisältyvään vastaavanlaiseen vaikeana tai raskaana kokemaamme tilanteeseen.

Miten trauma kehittyy?

Ihminen puhuu stressistä viitaten henkilökohtaiseen kuormittumisen kokemukseen tai kuormittavaan tilanteeseen. Traumassa on myös kyse stressihäiriöstä (PTSD – Post Traumatic Stress Disorder), joka vaikeuttaa mahdollisuuksia kokea oloa levolliseksi ja tyyneksi. PTSD-oireet saavat ihmisen elämään uudelleen vaikeina koettuja tapahtumia saaden aikaan välttämiskäyttäytymistä sekä taipumuksen jatkuvasti skannata uhkatekijöitä. Tämä on rankkaa. Dissosiatiivinen traumaperäinen stressihäiriö lamaannuttaa, saa tunteet turtumaan sekä oman persoonallisuuden, identiteetin, oman kehon tai ympäristön tuntumaan muuttuneelta, epätodelliselta tai niin, että ne eivät tunnu entisen kaltaisilta. (Kuvio 1.) (Schwartz 2021.)

TraumaKuvio 1. Trauman kehittymisen systeeminen kokonaisuus (Schwartz 2021)

Trauma saa aikaan epätervettä sopeutumista

Ihminen pyrkii selviytymään vaikeista tunnekokemuksista monin eri keinoin ja usein onnistuukin siinä. Traumaattisiin kokemuksiin liittyvät selviytymisyritykset rakentuvat tyypillisesti epäterveiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä uhkaavien selviytymiskeinojen ympärille. Alla esimerkkejä selviytymiskeinoista (Schwartz 2021; Ogden & Fisher 2015; Maanmieli & Sarvela 2022, 50):

  • tarve ”lukea” muita ihmisiä ja luoda tällä perusteella tulkintoja muiden tarkoitusperistä ja herkkyys uskoa omiin tulkintoihin ikäänkuin "tosiasioina"
  • muiden tarpeiden tai käyttäytymisen ennakoiva ”tietäminen”
  • muiden miellyttäminen
  • erilaiset riippuvuudet eli addiktiot
  • lapsen tarve jatkuvasti rauhoittaa tai lohduttaa huoltajaa tai aikuisia
  • alistuva käytös
  • oman itsen ja omien sisäisten osien torjunta tai kieltäminen
  • tarve vältellä tilanteita tai ihmisiä omien tulkintojen perusteella
  • itsensä etäännyttäminen todellisuudesta eli dissosioituminen
  • unihäiriöt
  • herkkyys loukkaantua, raivostua tai paeta tilanteista
  • syömishäiriöt
  • oman kehon vahingoittaminen

Traumat ovat systeemisiä monikerroksellisia inhimillisyyteen liittyviä ilmiöitä. Ne ovat samanaikaisesti henkilökohtaisia, yhteisöllisiä ja kulttuurisia. Ne voivat koskettaa jopa isoja maanosia ja kansakuntia. Traumat ovat luonnollisesti läsnä kaikkialla, missä on ihmisiä ja ne voivat olla laadultaan hyvin erilaisia. Kyse on itsemme ja ympäristön vastavuoroisesta prosessista, joka ei koskaan sammu. Olemme alati kytkeytyneitä näkyvästi ja näkymättömästi toisiimme ja tätä kautta alttiina uusille kokemuksille.

Tutustu myös aikaisempiin kirjoituksiin Ihminen ihmiselle -blogissani. Löydät traumoja käsittelevät kirjoitukset kategoriasta traumatietoisuus.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(a)ihminenihmiselle.com

Lähteet

Bloom, S. & Farragher, B. (2013). Restoring Sanctuarity. A New Operating System for Trauma-informed Systems of Care. New York, Oxford University Press, New York.

Iloa ja toivoa. (2022). Traumatietoisuutta edistäviä koulutuksia tarjoava verkosto. Verkkosivu. https://www.iloajatoivoa.fi/

Kolk van der, B. (2014). Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas elämä.

Kuvajainen, M. (2021). Traumainformoitu lähestymistapa sosiaali-, terveys- ja sivistysalalla. Youtube-video. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=LBE-qKhK7Os

Maanmieli, K. & Sarvela, K. (2022). Yhteinen mieli. Traumatietoutta mielenterveystyöhön. Helsinki: Basam Books.

SAMSHA. (2014). SAMHSA’s Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach.  https://ncsacw.samhsa.gov/userfiles/files/SAMHSA_Trauma.pdf

Schwartz, A. (2021). Complex Trauma Certification Training – A Strength-Based Approach for Treating Complex PTSD 11(2020).

 

 

stressi

Stressi – moninaiset oireet ja taustatekijät

/in , /by

Stressi on kansanomainen ilmaisu ihmisen kokemalle ylivireystilalle, joka käytännössä on enemmän tai vähemmän pitkittynyttä hermoston kuormittumista. Stressin taustat ovat moninaiset ja oirekirjo vaihtelee yksilöllisesti. Olennaista kuitenkin on huomata kuormittavan kokemuksen pitkittyminen ja riittämätön palautuminen. Stressi tuntuu epämukavalta kehossa ja epämukavuudesta halutaan päästä eroon. Stressin oirehdinta on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä sen taustat saattavat juontaa pitkälle omaan elämänhistoriaan.

Stressi - oireet

Yleisellä tasolla stressi voi tuntua tyytymättömyyden tunteena, hyvän olon puuttumisena tai ylipäätään vaikeutena rentoutua. Se voi myös näyttäytyä erilaisina pelkoina liittyen omaan tai muiden selviytymiseen. Tunnetasolla stressin oireita voivat olla hermostuneisuutta, ärtyisyyttä, ahdistuneisuutta, mielialan laskua tai tunteiden ailahtelua. Stressi voi heijastua myös omaan tiedonkäsittelyyn keskittymisvaikeuksina, muistivaikeuksina, päätöksentekovaikeuksina ja suunnitteluvaikeuksina. Stressireaktio voi myös tuntua kehossa erilaisina kiputiloina, särkyinä tai muina somaattisina vaivoina. Käyttäytymisen tasolla stressin vaikutukset näkyvät usein ihmisistä eristäytymisenä, aloitekyvyttömyytenä, arvaamattomuutena ja ylipäätään itsesäätelyvaikeuksina. Stressi aiheuttaa monilla unihäiriöitä kuten nukahtamisvaikeuksia, pätkäunta ja yöllisiä heräilyjä. Usein omaa olotilaa tulkitaan kapea-alaisesti eikä läheskään kaikkia oireita edes mielletä stressioireiksi, vaikka niitä olisi esiintynyt jo pidempään. Yksittäisen oireen pitkittyminen kuitenkin ajan myötä altistaa uusille oireille. Oman haasteensa palautumisen puutteen tunnistamiseen aiheuttaa tottuminen – lievästi stressaantunutta olotilaa aletaan pitämään normaalina (Taulukko 1.) (Toppinen-Tanner & Ahola 2012, 12-13.)

Taulukko 1. Stressille tyypillisiä oireita (Toppinen-Tanner & Ahola 2012, 13)

Stressi - taustatekijät

Pitkittyneen stressin taustalla on usein erilaisia taustatekijöitä (kuvio 1). Omaa stressiä on tarkoituksenmukaista tarkastella aivan konkreettisten henkilökohtaisten elämäntapahtumien ja oman kokemusten valossa. Hetkellisestä stressikokemuksesta palaudutaan helposti, mikä tarkoittaa stressioireiden häviämistä. Pidempikestoinen stressikokemus on usein syntynyt jonkin laukaisevan tekijän seurauksena, jolloin aikaisempi kuormitus ikään kuin laukeaa ja voimavarat eivät enää riitä ylläpitämään hyvinvointia. Pitkäkestoiseen stressiin ei kuitenkaan aina liity mitään erikseen tunnistettavaa laukaisevaa tekijää vaan kuormitus voi myös olla syntynyt pitkällä aikavälillä ulkoisten stressitekijöiden sekä altistavien sisäisten tekijöiden (esim. tiukat sisäiset säännöt) yhteisvaikutuksena.

Henkilökohtainen taipumus ja opittu tavanomainen reagointityyli voi vahvistaa omaa kuormituksen kokemusta, jota sitten  erilaiset kuormittavat elämäntavat tai ajatustottumukset ylläpitävät. Vastapainona elämässä tulisi olla myös stressiltä suojaavia tekijöitä, joilla tarkoitetaan mitä tahansa palauttaviksi ja voimavaroja lisääviksi koettuja asioita. Näiden tunnistaminen ja lisääminen auttaa tasapainottamaan kuormitusta. (Pietikäinen 2012, 34; Nurmi 2016, 19.)

stressi

Kuvio 1. Pitkittyneen stressin syntyyn vaikuttavia tekijöitä (Pietikäinen 2012, 34; Nurmi 2016, 19)

Usein väsyneenä ongelmat kulminoituvat mielessä omien elämänhaasteiden yksityiskohtiin ja ihminen alkaa luulla, että ne ovatkin koko ongelma. Väsyneenä myös näkökulmat kapea-alaistuvat ja mustavalkoinen ajattelu sekä niin sanottu tunnelinäkö lisääntyy. Toisaalta kuormitus voi pitkittyä, jos ongelmavyyhti koetaan omassa mielessä isoksi "möykyksi", josta on vaikea saada otetta tai nähdä siinä erillisiä osia, joihin voisi itse omalla toiminnalla vaikuttaa.

Kuormituksen taustalla olevat asiat voivat olla ovat hyvin tavallisia ja jokapäiväisiä, mutta kuormituksen tunne vie aina psyykkistä energiaa ja voimavaroja. Oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää pysähtyä yksin tai toisen ammattilaisen kanssa (esim. työnohjaaja, terapeutti) tarkastelemaan omaa vointia ja kuormitusta. Kuormittavia asioita ei ole aina mahdollista eikä tarpeenkaan eliminoida pois elämästä. Voimavarat lisääntyvät, kun elämään saadaan kuormituksen vastapainoksi sisältymään mieluisia ja itselle tärkeitä asioita, ihmisiä ja tekemistä, jotka tuntuvat voimaannuttavilta.

Pohdinta

  • Minkälaisia stressioireita tunnistat elämässäsi yleisellä tasolla?
  • Minkälaisia stressioireita tunnistat tunnetasolla?
  • Minkälaisia stressioireita tunnistat tiedonkäsittelyssäsi?
  • Minkälaisia stressioireita tunnistat kehossasi?
  • Miten stressi vaikuttaa toimintaasi ja käyttäytymiseesi?

 

Lähteet

Blomqvist-Lyytikäinen, M 2020. Auttajien ja kasvattajien merkitys ihmisen kohtaamisessa teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books Oy.

Nurmi, H. 2016. Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.

Sarkkinen, M. Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta. Työpiste. Verkkolehti. Työterveyslaitos. [Viitattu 14.8.2021]. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tyopiste/stressia-vai-tyouupumusta-lopulta-pinnistelykaan-ei-auta/

Toppinen-Tanner, S. & Ahola, K. 2012. Kaikkea stressistä. Helsinki: Työterveyslaitos.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi@ihminenihmiselle.com

www.ihminenihmiselle.com

Vireystilat – Ikkunoita itseemme

/in , /by

Vireystilalla tarkoitetaan psykofyysistä olotilaa, jonka biologinen perusta on keskushermostomme toiminnassa ja jonka seurauksena koemme tasapainoa tai kuormittavaa ylivireyttä tai lamauttavaa alivireyttä. Arkikielessä puhumme stressin tunteesta, jolloin tyypillisesti tarkoitamme ylivireydestä johtuvaa kuormittavaa tunnetta ja tähän liittyvää kokonaisvaltaista epämukavaa olotilaa. Myös alivireys voi tuntua stressaavalta. Saatamme aaltoilla päivän mittaan useissa vireystiloissa, jotka tuntuvat haittaavan niin työ kuin vapaa-aikaa. Ylivireyden pitkittyessä ja palauttavien kokemusten puuttuessa, olotila kääntyy yleensä kohti alavireisyyttä, joka lamaannuttaa toimintakykyä. Terveyden, työhyvinvoinnin, työn tehokkuuden ja aikaansaamisen näkökulmasta on tärkeää oppia tunnistamaan ja säätelemään omia vireystiloja.

Vireystila - 3 erilaista

Ihmisen autonominen hermosto on aina jossain tilassa. Se skannaa jatkuvasti ja automaattisesti onko tilanne tai ympäristö turvallinen. Tätä skannaustoimintaa kutsutaan neuroseptioksi. Se on tahdosta riippumaton prosessi, jonka tarkoituksena on arvioida ympäristön ja ihmissuhteiden uhkia ja vaaroja. Vireystilat voidaan jakaa karkeasti kolmeen vyöhykkeeseen, joita ovat normaalin vireystilan vyöhyke, ylivireyden vyöhyke sekä alivireyden vyöhyke.

Seuraavissa taulukoissa on esitelty 3 vireystilaikkunaa ja lisäksi sopivan vireystilavyöhykkeen mahdollisuuksia. Vireystilaikkunoissa on kuvattu esimerkinomaisesti kullekin vireystilalle tyypillistä kokemusmaailmaa sekä ajatustottumuksia ja kehotuntemuksia. Esimerkkien avulla voimme oppia tunnistamaan itsellemme tyypillisiä olotiloja sekä näiden oivallusten kautta miettimään omaa palautumisen tarvetta ja tapoja.

Taulukko 1. Hermoston kannalta ylivireystilaa osoittavia sisäisiä signaaleja (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

Taulukko 2. Hermoston kannalta sopivaa vireystilaa osoittavia sisäisiä signaaleja (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

vireystila

Taulukko 3. Sopivan vireystilan mahdollisuudet (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

vireystila

Taulukko 4. Hermoston kannalta alivireystilaa osoittavia sisäisiä signaaleja (Ogden 2015, 231; mukaellen Dana 2018; Karkkunen 2020, 203, 209.)

vireystila

Vireystilamme kuvastavat hermostomme automaattista toimintaa, joka on kehittynyt elämänhistoriamme aikana sosiaalisen kanssakäymisen myötä yhteissäätelyssä muiden ihmisten kanssa. Hermostomme on oppinut tietynlaisen tavan tulkita ympäristöä ja muita ihmisiä. Olemme kokemuksellisesti ”ohjelmoituja” lapsuutemme tärkeimpiin ihmissuhteisiin liittyvän vastavuoroisuuden kautta. (Pelkonen & Sarvela 2020,111.)

Lapsuutemme ihmissuhteissa tapahtuneet kokemukset muuttuvat kehomme fysiologiaksi sekä autonomisen hermostomme ja puolustusjärjestelmämme toiminnaksi. Lapsuuden haitallisiin kokemuksiin (ACE-tutkimukset) liittyvät tutkimukset ovatkin osoittaneet, että kehittyäksemme tasapainoisiksi aikuisiksi (turvan neuroseptio) tarvitsemme korjaavia rakkaudellisia ja myötätuntoisia ihmissuhteita fyysisten ja psyykkisten kärsimysten vastapainoksi. (Pelkonen & Sarvela 2020, 107.)

Lähteet

Dana, D. 2018. The polyvagal theory in therapy. Engaging the rhythm in regulation. New York: W. W. Norton & Company.

Karkkunen, A. 2020. Kehon ja mielen vakauttamisen merkitys suhteessa. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli, traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen, s. 200-239. Helsinki: Basam Books Oy.

Ogden, P. 2018. ”Polyvagal theory and sensorimotor psychotherapy.” Teoksessa (toim.) Porges, S. W. & Dana, D. 2008. Clinical application of the polyvagal theory. The emergence of polyvagal-informed therapies. W. W. Norton & Co, s. 34-49.

Pelkonen, A. & Sarvela, K. 2020. ACE ja polyvagaaliteoria. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli, traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen, s. 97-118. Helsinki: Basam Books Oy.

Sanctuary Institute. 2021. Verkkosivu. [Viitattu 9.8.2021]. Saatavilla: https://www.thesanctuaryinstitute.org/about-us/the-sanctuary-model/

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi@ihminenihmiselle.com www.ihminenihmiselle.com

www.ihminenihmiselle.com

Työnohjaus
Yhteystiedot

Päivi Kousa
Puhelin: +358 45 182 9388

Internal Dialogue
y-17712303

Lähitapaamiset

Piispansilta 11,
Iso-Omenan kauppakeskus,
2. krs, Espoo

Ajanvaraus

Verkkokalenteri Vello

paivi@ihminenihmiselle.com

Linkit

LinkedIn
Facebook 

Instagram

Tietosuojaseloste