Erityisherkkä, erityisen herkkä vai hermostollisesti herkkä?

Päivi Kousa

8.9.2026

 

On sanottu, että ihminen on maailmankaikkeuden monimutkaisin systeemi. Me kaikki olemme erilaisia ja neurobiologiamme on yksilöllisesti erilainen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että me koetaan ja reagoidaan eri tavalla asioihin. Reagointi tuntuu meissä ihmisissä ja meidän välillä.

Arkikieleen rantautunut käsite erityisherkkä on suomennoksena ongelmallinen, sillä sen konnotaatio kategorisoi ihmisiä erityisiin ja ei-erityisiin. Taustalla on diagnoosipohjainen ajattelu normaaliudesta ja epänormaaliudesta, joka ei nykytutkimuksen valossa ole kestävä. Meidän jokaisen neurokirjo on erilainen ja sellaisenaan ainutlaatuinen ja normaali.

Erityisherkkyys ja herkkyyden eri ulottuvuudet

Monille voi olla tuttu psykologi Elaine Aronin (1997) käyttöönottama käsite Highly Sensitive Person (HSP), jolla Aron alun perin viittasi erityisherkkään ihmiseen. Lisätutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kyse ei olekaan suoraviivaisesti persoonallisuuden piireestä vaan ennemminkin aistihavaintojen prosessoinnin herkkyydestä (Sensory-Prosessing Sensitivity, SPS) eli ihmisten välisistä eroista käsitellä aisti-informaatiota ja ympäristön ärsykkeitä. Esimerkiksi, kun koemme herkkyyttä koville äänille, kyse on siitä, että hermostomme reagoi koviin tai yllättäviin ääniin prosessoimalla tätä tietoa herkästi. Aistihavaintojen prosessoinnin herkkyys voi tarkoittaa hermoston kuormitusta ja lisääntynyttä stressiä kehossa.

Aron on tiivistänyt jatkotutkimuksissaan SPS:n ydinkomponentit neljään herkkyysosa-alueeseen (DOES) (Aron & Aron, 2018):

  • D – Depth of processing: tiedon syvällinen käsittely;
  • O – Overstimulation: taipumus ylikuormittua runsaasta ärsyketulvasta;
  • E – Emotional responsiveness, empathy: tavallista voimakkaampi tunnereagointi ja sosiaalinen herkkyys;
  • S – Sensing the subtle: herkkyys havaita tarkasti hienovaraisia ärsykkeitä ja yksityiskohtia.

 

Tutkimuksen nykytila ja ympäristöherkkyys

Vuoden 2010 jälkeen julkaistut tutkimukset korostavat hermostollisen herkkyyden kytkentöjä ympäristöön sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen vastavuoroiseen jatkumoon (Pluess, 2015). Hermostollinen kuormittumisherkkyys (overstimulation) on yhdistynyt ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) käsittelevissä tutkimuksissa informaation syväprosessoinnin, informaation runsauden, kuormituksen lisääntymisen ja ylikuormittumisherkkyyden välisten yhteyksien kietoutuneisuuteen.

Ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) onkin sittemmin tutkittu lukuisista eri näkökulmista eri elämänalueilla. Tutkimusalueina ovat olleet esimerkiksi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kehitys (Pluess, 2015, 2018), työelämä (Evers ym., 2008), evoluutio (Aron ym., 2012), myönteinen ja kielteinen kokemuksellisuus (Pluess & Belsky, 2013), aivotutkimus (Acovedo ym., 2014), lapsuuden kokemukset ja elämäntyytyväisyys (Booth ym., 2015), vanhemmuus (Slagt ym., 2018), koulukiusaaminen (Nocentini ym., 2018) ja perinnöllisyys (Assary ym., 2021).

Ymmärryksen lisääntyminen ihmisen kokemuksellisuuden kokonaisvaltaisuudesta on vienyt myös herkkyystutkimusta monitieteisempään ja moninäkökulmaisempaan suuntaan (Pluess, 2015). Tämän seurauksena aivan tuoreessa kuluvana vuonna julkaistussa tutkimuksessa esiteltiin erityisherkkyyden integratiivinen mallinnus (Pluess, 2026), joka vahvistaa aiempaa käsitystä hermostollisen herkkyyden sosiaalisesta luonteesta.

Integratiivisen mallinnuksen perustalle on kehitetty myös HSP-R(evised) -mittaristo, joka täydentää mm. Aronin (2018) DOES-mallia. Mittaristo sisältää kuusi systeemisesti yhdessä toimivaa herkkyysulottuvuutta:

  1. Sensitivity to Details: herkkyys yksityiskohdille
  2. Depth of Processing: tiedon prosessoinnin syvyys
  3. Social Sensitivity: sosiaalinen herkkyys
  4. Sensitivity to Positive Experiences: herkkyys myönteisille kokemuksille
  5. Emotional Reactivity: tunteisiin liittyvä reagointiherkkyys
  6. Overstimulation: herkkyys kuormittua voimakkaista, monimutkaisista ja/tai samanaikaisista ärsykkeistä.

Pluess (2026) korostaa, että herkkyys kuormittua hermostollisesti ei ole patologiaa vaan normaali osa ihmisen biologista herkkyyttä, joka voi ilmetä haavoittuvuutena kuormittavissa ympäristöissä ja vahvuutena rauhallisissa, hermoston optimaalista vireystilaa tukevissa ympäristöissä. Onkin helppo ymmärtää, että ihmistä ei ole ”suunniteltu” pitkittyneesti ja runsaasti hermostoa ylistimuloivaan elämään. On täysin normaalia, että reagoimme stressillä ja kuormituksella.

#hermosto #herkkyys #hermostollinenherkkyys #ympäristöherkkyys

Lähteet

Aron, E. N., & Aron, A. (1997). Sensory-processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality. Journal of Personality and Social Psychology, 73(2), 345–368. https://doi.org/10.1037/0022-3514.73.2.345

Aron, E. N., & Aron, A. (2018). Sensory processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality: A theoretical update and overview. In J. Pluess (Ed.), Sensitivity: From temperament to developmental processes (pp. 73–87). Springer.

Aron, E. N., Aron, A. & Jagiellowicz, J. (2012). Sensory processing sensitivity: A review in the light of the evolution of biological responsivity. Personality and Social Psychology Review, 16(3), 262–282. https://doi.org/10.1177/1088868311434213

Belsky, J. & Pluess, M. (2009). Beyond diathesis stress: Differential susceptibility to environmental influences. Psychological Bulletin, 135(6), 885–908. https://doi.org/10.1037/a0017376

Pluess, M. (2015). Individual differences in environmental sensitivity. Child Development Perspectives, 9(3), 138–143. https://doi.org/10.1111/cdep.12120

Pluess, M., Aron, E. N., Kähkönen, J. E., Lionetti, F., Huang, Y., Tillmann, T., Greven, C. U. & Aron, A. (2026). Evolution of the concept of sensory processing sensitivity and its measurement: The Highly Sensitive Person scale‑revised. Personality and Individual Differences, 219, 112, 1467.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

 

 

 

Stressi ja sen moninaiset taustavaikuttajat

Päivi Kousa

31.8.2026

Stressiin ja kuormittumiseen liittyy monenlaisia pidemmän aikavälin taustavaikuttajia. Oma perimä, kokemuksellinen oppimishistoria sekä monenlaiset laukaisevat ja ylläpitävät tekijät vaikuttavat monitasoisesti siihen, miten koemme kuormitusta nykyhetkessä. Stressi voi myös kroonistua, kun palautuminen ei ole jostain syystä mahdollista tai se on riittämätöntä. Tässä kirjoituksessa avaan pitkittyneen stressin taustavaikuttajia.

Mitä stressi on?

Stressillä tarkoitetaan arkikielessä mitä moninaisempaa ilmiökenttää. Neuropsykologian ja käyttäytymistieteen tutkimuskirjallisuudessa stressillä tarkoitetaan hermostollisen valpastumisjärjestelmän (stressijärjestelmä) aktivoitumista ja tämän seurauksena syntyvää hermoston ylivireyttä. Valpastumisjärjestelmä on biologiapohjainen ei-tahdonalainen systeemi, jolla on myös oma ihmisen elämänhistoriaan liittyvä kokemus- ja oppimishistoriansa. (Sajaniemi ym., 2015.) Se valvoo jatkuvaluonteisesti meidän suhdetta ulkoiseen ympäristöömme ja samanaikaisesti sisäiseen maailmaamme (sisäinen tiedonkäsittely mm. havainnointi, ajattelu, muistitoiminnot (Ahonen & Pulkkinen, 2023). Valpastumisjärjestelmän tarkoituksena on tunnistaa odotuksista poikkeavat tai yllättävät tapahtumat sekä tulkita, onko kyseessä joku turvallisuutta uhkaava tilanne (uhkatutka). Hermostopohjaisen valvonnan tarkoituksena on siis huolehtia, että pysymme elossa (Sajaniemi ym., 2015).

Entäpä sitten ne valpastumisjärjestelmän reagointiin liittyvät taustavaikuttajat?

Kun hermoston ylivireys jää päälle

Tutkimusten valossa tiedetään, että hermostollisesti herkkä ihminen reagoi herkemmin aistiärsykkeisiin. Tämä voi olla koodattuna jo meidän perimään ja lisäksi kyse voi olla tilannetekijöistä, pidemmän aikavälin tekijöistä, pidempään jatkuneesta altistumisesta, erilaisista stressiä laukaisevista tekijöistä ja sitten vielä usein tiedostamattomista ylläpitävistä tekijöistä.  Elämään kuuluu mm. kaikki edellä mainittu sekä lisäksi yksilöllinen joukko kuormituksen vastapainona myös stressiltä suojaavia ja palautumista edistäviä tekijöitä, toimintatapoja ja säätelykeinoja.

ALTISTAVAT KUORMITUSTEKIJÄT

Kuormitukselle ja stressille altistumiseen vaikuttaa mm. meidän jokaisen yksilöllinen perimä ja temperamentti sekä ylipäätään hermostollinen herkkyys tietynlaiselle reagoinnille. Lapsuuden ja elämänhistorian kokemukset yhdessä olosuhdetekijöiden kanssa voivat joko vahvistaa tai hillitä luontaista herkkyyttä reagoida tietyllä selviytymisvasteella. Tyypillisesti tähän kaikkeen vaikuttaa myös kokonaisvaltainen turvallisuuden tai turvattomuuden kokemus.

PIDEMMÄN AIKAVÄLIN KUORMITUSTEKIJÄT

Pidemmän aikavälin kuormituksessa kyse voi olla omasta elämänhistoriasta ja siihen liittyvästä oppimishistoriasta kuten omaa kehitystä, hyvinvointia ja tasapainoa haitanneista elämänkokemuksista yhtä lailla kuin mistä tahansa omaan elämään liittyvästä yhdestä tai useammasta kasautuvasta ja jatkuneesta kuormituksesta, josta ei ole ollut mahdollisuutta palauta. Kuormitus on voinut olla läsnä jatkuvasti pidempään ja päällekkäin usean kuormitustekijän kanssa.

Tyypillisiä pidemmän aikavälin kuormitustekijöitä voivat olla esim. elämänhistoriaan liittyneet haitalliset ja kuormittavat kokemukset, pidempään jatkunut työpaine, perhedynamiikka, työpaikan vaihto, lapsen syntymä, työttömyys, avioero menetys tai oikeastaan mikä tahansa kuormittava kokemus. Nykyihmisellä on myös kyky kuormittua oman mielen tapahtumista, ajatuksista ja mielikuvista liittyen tapahtumiin ja tilanteisiin, joita ei ole tapahtunut, mutta jotka hermostomme tulkitsee samanlaisiksi uhkatekijöiksi kuin ulkoiset aistein havaitut tapahtumat. Palautuminen on yhtä yksilöllistä kuin kuormittuminen ja jos hermoston palautuminen ei syystä tai toisesta ole ollut mahdollista, ylivireys jää ”päälle” hermostossa. Tämä tuntuu stressinä.

On huomionarvoista, että myös iloisiin ja odotettuihin elämäntapahtumiin tai tekemiseen esim. intohimoiseen harrastukseen voi yhdistyä pidempiaikaista haitallista kuormitusta.

LAUKAISEVAT TEKIJÄT

Stressin laukaisijana voi sitten toimia lähes mikä tahansa tilanne tai tapahtuma, jonka oma hermosto tulkitsee uhaksi ja joka ylittää ihmisen sen hetkiset voimavarat. Laukaiseva asia tai tilanne voi liittyä omassa elämässä tapahtuvaan muutostilanteeseen, menetykseen, omaan tai läheisen sairastumiseen tai vaikka uuden opiskeluvaiheen aloitukseen. Myös ihmissuhteisiin voi liittyä myös monenlaista kuormitusta siitä huolimatta, että ne voivat olla myös merkittävä palautumista edistävä voimavara. Vuorovaikutus voi olla monella tavalla jopa väkivaltaista kuten syyttävää, aliarvioivaa, moittivaa tai maalittavaa, mutta vuorovaikutussuhteet voivat sisältää myös hienovaraista ja tahatonta vahingoittamista tai toisen ajatusten ylikirjoittamista.

YLLÄPITÄVÄT TEKIJÄT

Kuormituksen ylläpitäjiä voi löytyä meidän jokaisen elämäntavoista ja lisäksi meillä voi olla kuormitusta ylläpitäviä tietoisia tai tiedostamattomia ajattelu-, suhtautumis- ja toimintatapoja. Meillä voi lisäksi olla erilaisia kuormitusta ylläpitäviä selviytymiskeinoja kuten välttelykäyttäytymistä, murehtimistaipumusta, ylikriittistä ajattelua tai jämäkkyyden puutetta. Toisaalta meillä voi olla taipumus lihasjännitykseen tai sitten saatamme elää muuten stressaavalla elämäntyylillä. Liian vähäinen uni, epäsäännöllinen tai ravitsemuksellisesti huonolaatuinen ravinto voivat ylläpitää kehollista stressitilaa. Yleinen merkityksettömyyden kokemus on noussut myös tutkimuksissa esiin kokonaisvaltaista kuormitusta ylläpitävänä kokemuksena.

 

Voimavarat kuormitus

Kuvio. Stressi ja sen moninaiset taustavaikuttajat

 

SUOJAAVAT TEKIJÄT, TOIMINTATAVAT JA SÄÄTELYKEINOT

Meillä kaikilla on myös haitallisten kuormituskokemusten ohella voimavaroja suojaavia tekijöitä, toimintatapoja ja säätelykeinoja. Nämä voivat liittyä esim. omaan mieleen ja ajattelun laatuun sekä voimavaroja tukeviin ihmissuhteisiin ja sosiaalisen tuen keinoihin. Omasta hyvinvoinnista voi huolehtia opettelemalla tunnistamaan omia tarpeita, tunteita ja omia kiinnostuksen kohteita. Ihmissuhteiden suojaavaa vaikutusta voidaan tukea myös vahvistamalla ihmissuhteiden perustaa eli mentalisaatiotaitoja.

Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti ollut sisäänrakennettuna loputtoman jaksamisen, kestämisen, sinnittelyn ja sietämisen eetos. Tähän liittyy myös häpeä myöntää kellekään, edes itselle, että on väsynyt ja kuormittunut. Suomalaisuuteen liittyy paljon myös ylisukupolvista siirtymätaakkaa kuten suhtautumis- ja toimintatapojen siirtymää sukupolvelta seuraavalle.

Lyhytvideo samasta aiheesta Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri Youtube-kanavalla

PITKITTYNYT STRESSI JA SEN MONINAISET TAUSTAVAIKUTTAJAT  https://youtu.be/Ziu2srTh_fo 

Lähteet

Ahonen, T. & Pulkkinen, L. (2023). Keskilapsuus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. Santalahti. 103–181.

Nurmi, H. (2016). Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. E. (2015). Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. PS-kustannus.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Lapsilähtöinen vanhemmuus ja nuoren psykologiset perustarpeet

21.8.2026 Päivi Kousa

Länsimaisessa kasvatuskulttuurissa on perinteisesti arvostettu korkealle nuorten varhaista itsenäistymistä. Itsenäisesti pärjäämisen eetosta on tuettu myös kasvatuksella, joka ei lopulta olekaan tukenut nuoren kasvu- ja kehitystarpeita parhaalla tavalla. Lapsen siirtyessä nuoruuden kehitysvaiheeseen hän on edelleen lapsi, joka aikuisuuden kynnyksellä tarvitsee rakkautta, selkeyttä ja emotionaalista lämpöä – näitä lapsilähtöisen vanhemmuuden peruspilareita.

Tässä kirjoituksessa vanhemmuus ymmärretään alkuperäiskansoille tyypillisenä yhteisöllisenä tukena ja vastuuna, joka kuuluu biologisia vanhempia laajemmin kaikille lapsen elämänpiiriin kuuluville yhteisön jäsenille (Douchleff, 2021).

Lapsilähtöinen vanhemmuus ja nuoruus

Nuoruus on käsitteenä joustava. Kehityspsykologiassa sen ajatellaan ulottuvan 13-25 ikävuoden ajanjaksolle (Kiuru, 2023). Lapsilähtöisellä vanhemmuudella tarkoitetaan kehityspsykologiassa vanhemmuutta, jonka lähtökohtana on lapsen kulloinenkin kehitysvaihe ja yksilölliset tarpeet, joihin vastataan vanhemmuuden keinoin ja jossa vastuu kuitenkin säilyy vanhemmalla. Lapsilähtöinen vanhemmuus nojaa ihmiskuvaan, jossa lapsi nähdään omana ainutlaatuisena ja arvokkaana, tuntevana ja tarvitsevana itsenään, jolla on mahdollisuus elää rakastavassa rohkaisuun ja rajoihin pohjautuvassa suhteessa vanhempien kanssa. (Kiuru, 2023.)

Nuoren tarpeiden kohtaaminen ja pyrkimys ymmärtää

Lapsilähtöinen vanhemmuus edellyttää vanhemmalta herkkyyttä nuoren ilmaisuille, elekielelle ja joskus ristiriitaisillekin avunpyynnöille, joilla nuori ilmentää omia tarpeitaan. Käyttäytyminen voi vanhemman mielestä olla paikoitellen vaikeasti tulkittavaa ja epäselvää ja tuskin koskaan on mahdollista täysin välttää virheellisiä tulkintoja. Virhetulkintoja tärkeämpää on kuitenkin aito kiinnostus ja halu kärsivällisesti selvittää ja ymmärtää, mitä nuoren ilmaisun taustalle on ja mitä hän tarkoittaa. Keskeistä on säilyttää lämmin, vastaanottavainen ja vastavuoroinen suhde nuoren kanssa. Vanhemmuudessa tarvitaan muun muassa paljon hyvää tahtoa.

 

Vanhemman rohkaiseva ja nuoren autonomiaa tukeva asenne ja tuki tarkoittavat sitä, että vanhempi tukee nuoren volitionaalista toimintaa eli mahdollisuutta ymmärtää, hyväksyä ja itse omaksua toimintansa perusteita (Soesens ym., 2007).

 

Psykologiset perustarpeet ja niihin vastaaminen lapsilähtöisessä vanhemmuudessa

Ihmisen psykologisia perustarpeita ilmentävä itseohjautuvuusteoria (Ryan & Deci, 2017, 2023) painottaa kolmea keskeistä universaaliksikin usein nimettyä tarvetta ihmisen kasvun ja hyvinvoinnin perustana (Deci & Ryan, 2000, 2023).

Nuoruuden kehitysvaiheessa tällaisia tarpeita ovat

  • tarve kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa,
  • tarve hyödyntää omaa osaamista ja kyvykkyyttä sekä
  • tarve itse ohjata omaa elämää ja toimintaa.

 

Tarve kokea yhteyttä – yhteenkuuluvuus

Yhteenkuuluvuuden tarpeella tarkoitetaan ihmisen luontaista tarvetta kokea emotionaalista yhteyttä itseä laajemmin ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Vanhemman ja nuoren suhteen kannalta se tarkoittaa tunnepohjaista tukea, jonka nuori voi kokea lämpimänä, rakastavana ja kiintymystä sisältävänä yhteytenä ja vuorovaikutuksena. Kyse on lähtökohtaisesti vanhemman aidosta kiinnostuksesta nuorta ja nuoren kokemusta kohtaan.

Yhteenkuuluvuuden tarpeen täyttymistä nuoren kokemuksen ja vanhemmuuden ulottuvuuksilla ilmentää rakkaus, joka tukee monella tavalla nuoren myönteistä kehitystä, esimerkiksi rohkaisee sosiaaliseen kanssakäymiseen, edistää persoonallisuuden kehitystä, luottamuksen rakentumista ja ylipäätään rohkaisee ihmissuhteiden tukemana suunnittelemaan omaa elämää.

Tarve käyttää omaa kyvykkyyttä – pystyvyys

Nuoruuden ikävaiheessa nuori vasta harjoittelee elämistä. Vanhemman osoittama kiinnostus, luottamus ja usko nuoren kykyihin saa nuoren itsensäkin uskomaan itseensä, omaan pärjäämiseen ja kyvykkyyteen. Kyvykkyyden tarve liittyy luottamukseen omasta pystyvyydestä ja kykenevyydestä, jonka perusta luodaan jo varhaisemmissa kehitysvaiheissa, mutta joka uudistuu ja jota voidaan tukea aivan kaikissa kehitysvaiheissa.

Vanhemman ja nuoren suhteessa luodaan vuorovaikutteisesti monenlaisia rakenteita. Kokemus kyvykkyydestä kehittyy kannustuksen, rohkaisun ja myönteisen palautteen kautta syntyvissä psyykkisissä rakenteissa. Näiden rinnalla rakenteilla tarkoitetaan myös ihan konkreettista eri elämänalueiden rytmitystä, esim. uni-valverytmiä, ruokailuun, liikkumiseen, opiskeluun tai harrastuksiin liittyvän arkirytmin tukemista. Käytännössä rakenteet opettavat nuorelle mitä häneltä odotetaan ja mitä hän itse odottaa itseltään ja elämältään.

Tarve itse ohjata omaa elämää – omaehtoisuus

Aivan pienellä taaperolla on tarve itsenäisyyteen ja autonomiaan – omaehtoiseen tekemiseen, jota hän ilmentää omalle kehitystasolleen tyypillisillä tavoilla. Nuoruuteen mennessä tämä tarve on ehtinyt kehittyä ja vahvistua etenkin, jos vanhemmilla on ollut voimavaroja lapsilähtöiseen ja rohkaisevaan vanhemmuuteen. Kyse autonomian tukemisessa on oma-aloitteiseen toimijuuteen rohkaisemisesta sekä vastuullisuuteen kasvamisesta. Vanhemman rohkaiseva ja nuoren autonomiaa tukeva asenne ja tuki tarkoittavat sitä, että vanhempi tukee nuoren volitionaalista toimintaa eli mahdollisuutta ymmärtää, hyväksyä ja itse omaksua toimintansa perusteita (Soesens ym., 2007).

Nuori tarvitsee kokemuksen, että vanhempi arvostaa hänen kokemusta, ajatuksia ja näkökulmia. Hyväksyvä ja lämmin suhtautuminen nuoren tarpeisiin tukee nuoruuden kehitysvaiheeseen kuuluvaa itsenäistymiskehitystä ja vastuullisuuteen kasvamista sekä toimii rakennusaineena myönteiselle ihmiskäsitykselle, itseluottamukselle ja rohkeudelle kuunnella omaa sisästä ääntä omien valintojen taustalla (Kiuru, 2023; Soenens ym., 2007).

Kuvioon 1 on koottu lapsilähtöisen vanhemmuuden ja nuoren psykologisten perustarpeiden keskeisiä ulottuvuuksia.

 

Psykologiset perustarpeet

Kuvio 1. Lapsilähtöinen vanhemmuus ja nuoren psykologiset perustarpeet (muokattu Kiuru, 2024; Deci & Ryan, 2014; Ryan & Deci, 2017, 2024)

 

Kuuntele myös lyhytvideo samasta teemasta Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri Youtube- kanavalla https://www.youtube.com/watch?v=l4hvM6t6PSw&t=5s

Lähteet

Deci, E. L. & Ryan, R. M. (2014). Autonomy and need satisfaction in close relationships: Relationships motivation theory. Teoksessa N. Weinstein (toim.), Human motivation and interpersonal relationships. Springer. 53–73.

Douchleff, M. (2021). Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja. Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja. Siltala.

Kiuru, N. (2024). Nuoruus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. 182–242.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2017). Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. Guilford Press.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2023). A lifespan perspective on the importance of the basic psychological needs for psychosocial development. In R. M. Ryan (Ed.), The Oxford handbook of self-determination theory (pp. 1–?). Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780197600047.013.23

Soenens, B., Vansteenkiste, M., Lens, W., Luyckx, K., Goossens, L., Beyers, W., & Ryan, R. M. (2007). Conceptualizing parental autonomy support: Adolescent perceptions of promotion of independence versus promotion of volitional functioning. Developmental Psychology, 43(3), 633–646.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin

 

Työnohjaus
Yhteystiedot

Päivi Kousa
Puhelin: +358 45 182 9388

Internal Dialogue
y-17712303

Lähitapaamiset

Piispansilta 11,
Iso-Omenan kauppakeskus,
2. krs, Espoo