Stressi on kansanomainen ilmaisu ihmisen kokemalle ylivireystilalle, joka käytännössä on enemmän tai vähemmän pitkittynyttä hermoston kuormittumista. Stressin taustat ovat moninaiset ja oirekirjo vaihtelee yksilöllisesti. Olennaista kuitenkin on huomata kuormittavan kokemuksen pitkittyminen ja riittämätön palautuminen. Stressi tuntuu epämukavalta kehossa ja epämukavuudesta halutaan päästä eroon. Stressin oirehdinta on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä sen taustat saattavat juontaa pitkälle omaan elämänhistoriaan.
Stressi - oireet
Yleisellä tasolla stressi voi tuntua tyytymättömyyden tunteena, hyvän olon puuttumisena tai ylipäätään vaikeutena rentoutua. Se voi myös näyttäytyä erilaisina pelkoina liittyen omaan tai muiden selviytymiseen. Tunnetasolla stressin oireita voivat olla hermostuneisuutta, ärtyisyyttä, ahdistuneisuutta, mielialan laskua tai tunteiden ailahtelua. Stressi voi heijastua myös omaan tiedonkäsittelyyn keskittymisvaikeuksina, muistivaikeuksina, päätöksentekovaikeuksina ja suunnitteluvaikeuksina. Stressireaktio voi myös tuntua kehossa erilaisina kiputiloina, särkyinä tai muina somaattisina vaivoina. Käyttäytymisen tasolla stressin vaikutukset näkyvät usein ihmisistä eristäytymisenä, aloitekyvyttömyytenä, arvaamattomuutena ja ylipäätään itsesäätelyvaikeuksina. Stressi aiheuttaa monilla unihäiriöitä kuten nukahtamisvaikeuksia, pätkäunta ja yöllisiä heräilyjä. Usein omaa olotilaa tulkitaan kapea-alaisesti eikä läheskään kaikkia oireita edes mielletä stressioireiksi, vaikka niitä olisi esiintynyt jo pidempään. Yksittäisen oireen pitkittyminen kuitenkin ajan myötä altistaa uusille oireille. Oman haasteensa palautumisen puutteen tunnistamiseen aiheuttaa tottuminen – lievästi stressaantunutta olotilaa aletaan pitämään normaalina (Taulukko 1.) (Toppinen-Tanner & Ahola 2012, 12-13.)
Taulukko 1. Stressille tyypillisiä oireita (Toppinen-Tanner & Ahola 2012, 13)
Stressi - taustatekijät
Pitkittyneen stressin taustalla on usein erilaisia taustatekijöitä (kuvio 1). Omaa stressiä on tarkoituksenmukaista tarkastella aivan konkreettisten henkilökohtaisten elämäntapahtumien ja oman kokemusten valossa. Hetkellisestä stressikokemuksesta palaudutaan helposti, mikä tarkoittaa stressioireiden häviämistä. Pidempikestoinen stressikokemus on usein syntynyt jonkin laukaisevan tekijän seurauksena, jolloin aikaisempi kuormitus ikään kuin laukeaa ja voimavarat eivät enää riitä ylläpitämään hyvinvointia. Pitkäkestoiseen stressiin ei kuitenkaan aina liity mitään erikseen tunnistettavaa laukaisevaa tekijää vaan kuormitus voi myös olla syntynyt pitkällä aikavälillä ulkoisten stressitekijöiden sekä altistavien sisäisten tekijöiden (esim. tiukat sisäiset säännöt) yhteisvaikutuksena.
Henkilökohtainen taipumus ja opittu tavanomainen reagointityyli voi vahvistaa omaa kuormituksen kokemusta, jota sitten erilaiset kuormittavat elämäntavat tai ajatustottumukset ylläpitävät. Vastapainona elämässä tulisi olla myös stressiltä suojaavia tekijöitä, joilla tarkoitetaan mitä tahansa palauttaviksi ja voimavaroja lisääviksi koettuja asioita. Näiden tunnistaminen ja lisääminen auttaa tasapainottamaan kuormitusta. (Pietikäinen 2012, 34; Nurmi 2016, 19.)
Kuvio 1. Pitkittyneen stressin syntyyn vaikuttavia tekijöitä (Pietikäinen 2012, 34; Nurmi 2016, 19)
Usein väsyneenä ongelmat kulminoituvat mielessä omien elämänhaasteiden yksityiskohtiin ja ihminen alkaa luulla, että ne ovatkin koko ongelma. Väsyneenä myös näkökulmat kapea-alaistuvat ja mustavalkoinen ajattelu sekä niin sanottu tunnelinäkö lisääntyy. Toisaalta kuormitus voi pitkittyä, jos ongelmavyyhti koetaan omassa mielessä isoksi "möykyksi", josta on vaikea saada otetta tai nähdä siinä erillisiä osia, joihin voisi itse omalla toiminnalla vaikuttaa.
Kuormituksen taustalla olevat asiat voivat olla ovat hyvin tavallisia ja jokapäiväisiä, mutta kuormituksen tunne vie aina psyykkistä energiaa ja voimavaroja. Oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää pysähtyä yksin tai toisen ammattilaisen kanssa (esim. työnohjaaja, terapeutti) tarkastelemaan omaa vointia ja kuormitusta. Kuormittavia asioita ei ole aina mahdollista eikä tarpeenkaan eliminoida pois elämästä. Voimavarat lisääntyvät, kun elämään saadaan kuormituksen vastapainoksi sisältymään mieluisia ja itselle tärkeitä asioita, ihmisiä ja tekemistä, jotka tuntuvat voimaannuttavilta.
Pohdinta
- Minkälaisia stressioireita tunnistat elämässäsi yleisellä tasolla?
- Minkälaisia stressioireita tunnistat tunnetasolla?
- Minkälaisia stressioireita tunnistat tiedonkäsittelyssäsi?
- Minkälaisia stressioireita tunnistat kehossasi?
- Miten stressi vaikuttaa toimintaasi ja käyttäytymiseesi?
Lähteet
Blomqvist-Lyytikäinen, M 2020. Auttajien ja kasvattajien merkitys ihmisen kohtaamisessa teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. Yhteinen kieli. Traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books Oy.
Nurmi, H. 2016. Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.
Sarkkinen, M. Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta. Työpiste. Verkkolehti. Työterveyslaitos. [Viitattu 14.8.2021]. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tyopiste/stressia-vai-tyouupumusta-lopulta-pinnistelykaan-ei-auta/
Toppinen-Tanner, S. & Ahola, K. 2012. Kaikkea stressistä. Helsinki: Työterveyslaitos.
Kirjoittaja
Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan työkulttuurin tukemiseen ja inhimillisen kyvykkyyden valmentamiseen asiakasyritysten strategisista lähtökohdista. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi@ihminenihmiselle.com
