Päivi Kousa

8.9.2026

 

On sanottu, että ihminen on maailmankaikkeuden monimutkaisin systeemi. Me kaikki olemme erilaisia ja neurobiologiamme on yksilöllisesti erilainen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että me koetaan ja reagoidaan eri tavalla asioihin. Reagointi tuntuu meissä ihmisissä ja meidän välillä.

Arkikieleen rantautunut käsite erityisherkkä on suomennoksena ongelmallinen, sillä sen konnotaatio kategorisoi ihmisiä erityisiin ja ei-erityisiin. Taustalla on diagnoosipohjainen ajattelu normaaliudesta ja epänormaaliudesta, joka ei nykytutkimuksen valossa ole kestävä. Meidän jokaisen neurokirjo on erilainen ja sellaisenaan ainutlaatuinen ja normaali.

Erityisherkkyys ja herkkyyden eri ulottuvuuksia

Monille voi olla tuttu psykologi Elaine Aronin (1997) käyttöönottama käsite Highly Sensitive Person (HSP), jolla Aron alun perin viittasi erityisherkkään ihmiseen. Lisätutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kyse ei olekaan suoraviivaisesti persoonallisuuden piireestä vaan ennemminkin aistihavaintojen prosessoinnin herkkyydestä (Sensory-Prosessing Sensitivity, SPS) eli ihmisten välisistä eroista käsitellä aisti-informaatiota ja ympäristön ärsykkeitä. Esimerkiksi, kun koemme herkkyyttä koville äänille, kyse on siitä, että hermostomme reagoi koviin tai yllättäviin ääniin prosessoimalla tätä tietoa herkästi. Aistihavaintojen prosessoinnin herkkyys voi tarkoittaa hermoston kuormitusta ja lisääntynyttä stressiä kehossa.

Aron on tiivistänyt jatkotutkimuksissaan SPS:n ydinkomponentit neljään herkkyysosa-alueeseen (DOES) (Aron & Aron, 2018):

• D – Depth of processing: tiedon syvällinen käsittely;
• O – Overstimulation: taipumus ylikuormittua runsaasta ärsyketulvasta;
• E – Emotional responsiveness, empathy: tavallista voimakkaampi tunnereagointi ja sosiaalinen herkkyys;
• S – Sensing the subtle: herkkyys havaita tarkasti hienovaraisia ärsykkeitä ja yksityiskohtia.

 

Tutkimuksen nykytila

Vuoden 2010 jälkeen julkaistut tutkimukset korostavat hermostollisen herkkyyden kytkentöjä ympäristöön sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen vastavuoroiseen jatkumoon (Pluess, 2015). Hermostollinen kuormittumisherkkyys (overstimulation) on yhdistynyt ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) käsittelevissä metatutkimuksissa informaation syväprosessoinnin, informaation runsauden, kuormituksen lisääntymisen ja ylikuormittumisherkkyyden välisiin yhteyksiin ja niiden kietoutuneisuuteen.

Ympäristöherkkyyttä (Environmental Sensitivity, Pluess, 2015) onkin sittemmin tutkittu lukuisista eri näkökulmista eri elämänalueilla. Tutkimusalueina ovat olleet esimerkiksi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kehitys (Pluess, 2015, 2018), työelämä (Evers ym., 2008), evoluutio (Aron ym., 2012), myönteinen ja kielteinen kokemuksellisuus (Pluess & Belsky, 2013), aivotutkimus (Acovedo ym., 2014), lapsuuden kokemukset ja elämäntyytyväisyys (Booth ym., 2015), vanhemmuus (Slagt ym., 2018), koulukiusaaminen (Nocentini ym., 2018) ja perinnöllisyys (Assary ym., 2021).

Ymmärryksen lisääntyminen ihmisen hermoston ja ylipäätään kokemuksellisuuden kokonaisvaltaisuudesta on vienyt myös herkkyystutkimusta monitieteisempään ja moninäkökulmaisempaan suuntaan (Pluess, 2015). Tämän seurauksena aivan tuoreessa kuluvana vuonna julkaistussa tutkimuksessa esiteltiin erityisherkkyyden integratiivinen mallinnus (Pluess ym., 2026), joka vahvistaa aiempaa käsitystä hermostollisen herkkyyden sosiaalisesta luonteesta.

Integratiivisen mallinnuksen perustalle on kehitetty myös HSP-R(evised) -mittaristo, joka täydentää mm. Aronin (2018) DOES-mallia. Mittaristo sisältää kuusi systeemisesti yhdessä toimivaa herkkyysulottuvuutta (Pluess ym., 2026):

1. Sensitivity to Details: herkkyys yksityiskohdille
2. Depth of Processing: tiedon prosessoinnin syvyys
3. Social Sensitivity: sosiaalinen herkkyys
4. Sensitivity to Positive Experiences: herkkyys myönteisille kokemuksille
5. Emotional Reactivity: tunteisiin liittyvä reagointiherkkyys
6. Overstimulation: herkkyys kuormittua voimakkaista, monimutkaisista ja/tai samanaikaisista ärsykkeistä.

Tasapainon vuoksi on syytä mainita hermostollisen herkkyyden yhteydet myös haitallisiin ja negatiivisen kuormituksen vaikutuksiin, jotka lapsuudesta alkaen kytkeytyvät hermostolliseen herkkyyteen muokaten ihmisen elämänhistoriaa ja sen kokemuksia!

Pluess ym. (2026) korostavat, että herkkyys kuormittua hermostollisesti ei ole patologiaa vaan normaali osa ihmisen biologista herkkyyttä, joka voi ilmetä haavoittuvuutena kuormittavissa ympäristöissä ja vahvuutena rauhallisissa, hermoston optimaalista vireystilaa tukevissa ympäristöissä. Onkin helppo ymmärtää, että ihmistä ei ole ”suunniteltu” pitkittyneesti ja runsaasti hermostoa ylistimuloivaan elämään. On täysin normaalia, että reagoimme stressillä ja kuormituksella.

Yhteenvetona muutamia viime vuosien herkkyyttä käsitteleviä tutkimussuuntauksia:

4. Sensory Processing Sensitivity (SPS) – aistitiedon prosessoinnin herkkyys (Aron & Aron, 1997)
5. Differential Susceptibility Theory (DST) – herkkyys ympäristövaikutuksille (kielteisenä koetun ympäristön haitat vs. myönteisenä koetun ympäristön hyödyt) (Belsky & Pluess, 2009)
6. Biological Sensitivity to Context (BSC) – tilanneherkkyys (fysiologinen, neurobiologinen näkökulma)  (Boyce & Ellis, 2005)
7. Environmental Sensitivity – ympäristöherkkyys (metatutkimuksiin perustuva näkökulma) (Pluess, 2015; Pluess & Belsky, 2013)

Blogin sisällöstä on julkaistu myös Youtube-video kanavalla Yhteinen kieli – Traumainformoitu kulttuuri https://www.youtube.com/watch?v=VAUYt6Ncduo

Saatat olla kiinnostunut myös kirjoituksesta Hei ollaaks me normaaleja – Johdantoa neurodiversiteettiin työelämässä

#hermosto #herkkyys #hermostollinenherkkyys #ympäristöherkkyys

Lähteet

Aron, E. N., & Aron, A. (1997). Sensory-processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality. Journal of Personality and Social Psychology, 73(2), 345–368. https://doi.org/10.1037/0022-3514.73.2.345

Aron, E. N., & Aron, A. (2018). Sensory processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality: A theoretical update and overview. In J. Pluess (Ed.), Sensitivity: From temperament to developmental processes (pp. 73–87). Springer.

Aron, E. N., Aron, A. & Jagiellowicz, J. (2012). Sensory processing sensitivity: A review in the light of the evolution of biological responsivity. Personality and Social Psychology Review, 16(3), 262–282. https://doi.org/10.1177/1088868311434213

Belsky, J. & Pluess, M. (2009). Beyond diathesis stress: Differential susceptibility to environmental influences. Psychological Bulletin, 135(6), 885–908. https://doi.org/10.1037/a0017376

Boyce, W. T., & Ellis, B. J. (2005). Biological sensitivity to context: I. Rorschach variations in stress reactivity. Development and Psychopathology, 17(2), 271–301.

Pluess, M. (2015). Individual differences in environmental sensitivity. Child Development Perspectives, 9(3), 138–143. https://doi.org/10.1111/cdep.12120

Pluess, M., Aron, E. N., Kähkönen, J. E., Lionetti, F., Huang, Y., Tillmann, T., Greven, C. U. & Aron, A. (2026). Evolution of the concept of sensory processing sensitivity and its measurement: The Highly Sensitive Person scale‑revised. Personality and Individual Differences, 219, 112, 1467.

Pluess, M., & Belsky, J. (2013). Vantage sensitivity: Individual differences in response to positive experiences. Psychological Bulletin, 139(4), 901–916.

Kirjoittaja

Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com

Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin