Pitkittynyt stressi – tunteet, tiedonkäsittely, fysiologia ja käyttäytyminen
Päivi Kousa
2.9.2026
Stressiä voi olla joskus vaikea tunnistaa, koska ihmisellä on taipumus tottua ja sopeutua omiin olotiloihin, jopa kiintyä niihin, jolloin stressin kokemuskin normalisoituu. Pitkittynyt stressitila yleensä kuitenkin tunnistetaan, koska se aiheuttaa pitkittynyttä epämukavuuden tunnetta sekä erilaisia haittoja tiedonkäsittelyssä, fysiologiassa ja käyttäytymisen tasolla (Pietikäinen, 2025).
STRESSI YLEISELLÄ TASOLLA
Stressi ilmenee yksilöllisesti eri tavoin. Pitkittyneessä stressissä kyse on hermostoon päälle jääneestä ylivireydestä tai alivireydestä, joka voi tuntua esimerkiksi yleisenä tyytymättömyyden kokemuksena, hyvän olon puuttumisena tai vaikeutena rentoutua. Lisäksi siihen voi liittyä esimerkiksi epämääräisiä pelkoja kuten pelkoa omasta selviytymisestä.
Ihmisen tunteiden, tiedonkäsittelyn ja toiminnan säätelyn taustalla vaikuttaa hermostollinen dynamiikka, ns. BAS‑ ja BIS‑järjestelmä, joka virittää ja aktivoi (BAS, behavioral activation system) sekä hillitsee (BIS, behavioral inhibition system) ihmisen kokemusta, toimintaa ja käyttäytymistä.
TUNTEET
Tunteiden tasolla pitkittynyt stressi voi tuntua jännittämisenä, hermostuneisuutena, ärtymyksenä, levottomuutena, ahdistuksena tai esimerkiksi pelokkuutena. Tunteet saattavat ailahdella laidasta laitaan, mieliala voi olla apea ja samanaikaisesti ylivirittynytkin. Olo voi tuntua yliaktiivisuutena ja koska stressi kuormittaa fyysisesti, toisessa hetkessä se voi tuntua saamattomuutena, lamautumisena, turtumisena ja väsymyksenä. Mieliala voi vaihdella myös yltiöpäisestä innostuksesta masentuneeseen mielialaan ja voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi.
TIEDONKÄSITTELY
Nykyisellä AI:n aikakaudella myös inhimilliselle tiedonkäsittelylle on entistä enemmän käyttöä. Tiedonkäsittelyllä tarkoitetaan esimerkiksi ihmisen havaitsemistoimintoja, ajattelua ja muistia. Stressi ja kuormitus haittaa keskittymistä ja samalla vaikeuttaa huomion suuntaamista, ylläpitämistä ja ylipäätään tarkkaavaisuutta. Meillä voi olla pelkoa, ahdistusta ja huolia lisääviä ajatusmalleja. Muisti voi pätkiä ja voi olla haasteita suunnitella ja harkita vaihtoehtoja sekä tehdä valintoja ja päätöksiä eri tilanteissa.
FYSIOLOGIA
Stressin fysiologiaan liittyy monenlaista somaattista vaivaa, kiputiloja, särkyjä ja muita kehollisia tuntemuksia. Stressi nostaa verenpainetta ja tähän voi myös liittyä esim. päänsärkyä tai huimausta, heikotusta, sydämen rytmihäiriöitä tai hikoilua. Stressiperäiset vatsavaivat ovat yleisiä, koska stressi vaikuttaa ruuansulatukseen, mikrobiomiin ja suolistobakteereiden toimintaan.
TOIMINTA JA KÄYTTÄYTYMINEN
Käyttäytymisen ja toiminnan tasolla pitkittynyt stressi voi ilmetä aktiivisuutena ja tarpeena pitää itsensä entistä kiireisempänä, mutta yhtä lailla se voi näyttäytyä aloitekyvyttömyytenä, jolloin voi olla vaikea saada mitään aikaiseksi. Stressi voi alkaa näyttäytyä myös korostuneena välttelykäyttäytymisenä, tarpeena suojata itseä ja eristäytyä. Käyttäytymisestä voi tulla arvaamatonta ja sitä voi alkaa leimata erilaiset käyttäytymisen säätelyvaikeudet kuten tunteenpurkaukset, jotka paitsi lisäävät fysiologista kuormitusta aiheuttavat myös haittoja ihmissuhteisiin ja yhteistyöhön. Stressin vaikutukset voivat heijastua myös ruokailukäyttäytymiseen. Saatamme syödä tai juoda liikaa tai liian vähän. Syömisestä tai juomisesta voi tulla selviytymiskeino, jolla pyritään säätelemään ja hallitsemaan omia olotiloja. Ihminen voi alkaa myös ”suorittamaan” palautumista ja harrastamaan liikuntaa tavoilla, jotka eivät edistä hermoston palautumista.
Kuvio. Pitkittynyt stressi ja sen eri ilmenemismuotoja
Masennustutkimuksissa on tunnistettu ihmisen taipumus kompensoida vireystiloja luopumalla itselle tärkeästä tekemisestä. Tämä heikentää edelleen toimintakykyä ja voi johtaa lopulta jopa masennusoireisiin. Pitkittynyt ylivireys nimittäin kääntyy alivireydeksi herkästi ennemmin tai myöhemmin, kun hermostolla ei ole mahdollisuutta palautua riittävästi. Puhutaan ns. uupumuksen suppilovaikutuksesta (Mielenterveystalo, 2026).
Erityisen haasteellista pitkittyneessä stressissä on juuri pitkittymisen huomaaminen, sillä suurinta osaa edellä kuvatuista ilmiöistä esiintyy meillä kaikilla tilapäisesti ilman että mikään olisi erityisemmin vialla. Kokemukselliset ilmiöt ruokkivat herkästi toinen toisiaan ja ilmenevät päällekkäin ja lomittain samanaikaisesti, jolloin lopulta voi olla vaikea itsekään enää tunnistaa, mistä kaikesta omassa kokemuksessa on kyse.
Saatat olla kiinnostunut myös edellisestä blogikirjoituksesta, jossa käsittelin stressin monimuotoisia taustavaikuttajia
Lähteet
Ahonen, T. & Pulkkinen, L. (2023). Keskilapsuus. Teoksessa Lea Pulkkinen, Timo Ahonen ja Isto Ruoppila (toim.) Ihmisen psykologinen kehitys. Santalahti. 103–181.
Mielenterveystalo. (2026). Mielenterveystalo.fi -verkkosivu. Haettu 2.9.2026. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tietoisen-lasnaolon-omahoito-ohjelma/11-havainnoi-mielialaasi?utm_source=chatgpt.com
Nurmi, H. (2016). Työuupumuksen itsehoito. Kuinka kierrän karikot. Duodecim.
Pietikäinen, A. (2025). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.
Youtube. (2026). Video 98. PITKITTYNYT STRESSI JA SEN MONINAISET TAUSTAVAIKUTTAJAT https://www.youtube.com/watch?v=Ziu2srTh_fouu
Kirjoittaja
Päivi Kousa on aikuiskasvatustieteilijä ja liiketalouden maisteri (MBA). Hän on aikuisen kasvuun ja ammatilliseen kehittymiseen erikoistunut integratiivinen ohjaaja, valmentaja, mentor ja kouluttaja. Hän työskentelee toiminimellään Internal Dialogue. Päivi on omistautunut uuden ajan inhimillisen ja turvallisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen ihmisläheisen työn toimialoilla. Hän työskentelee lisäksi kehitysprojekteissa ja hankkeissa sekä tuottaa tilaustyönä digitaalisia oppimateriaaleja. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com
Tutustu myös muihin blogikirjoituksiin
