Inhimillisyysvajeen äärellä – alkuperäiskansojen kasvatuksesta

INHIMILLISYYS. On ollut äärimmäisen pysähdyttävää tutustua alkuperäiskansojen kasvatuskäytäntöihin, olenhan itsekin kahden aikuisen lapsen vanhempi. Pysähdyttävää erityisesti siksi, että yhteiskuntamme pahoinvoinnin juurisyyt ovat alkaneet aueta uudella tavalla saaden lisäväriä kasvatuksen merkityksestä. En usko, että palveluja lisäämällä ja niiden laatua parantamalla voitaisiin ratkaista yhteiskuntamme ongelmia tai pahoinvointia ilman, että käännämme katseen perheisiin. Elämme todella inhimillisyysvajeessa, joka yhä useammin alkaa jo vauvaiässä ja jatkuu länsimaisen kasvatuksen siivittämänä aikuisikään, jolloin olemme ”valmiita” aikuisia – valitettavasti vaan niin kovin huonovointisia.

Michaeleen Doucleff kuvaa kirjassaan Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja alkuperäiskansojen kasvatuskäytäntöjä. Onkin huomionarvoista, että alkuperäiskansoilla meillä länsimaissa niin yleiset mielenterveyden ongelmat ja haasteet ovat metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa aivan marginaalisia ja nyt en tarkoita, etteikö kaikissa kulttuureissa elävillä ihmisillä olisi ihmisyyteen liittyviä haasteita. Doucleff itse kiinnostui kasvatuksesta saatuaan Rosy-tyttären, jonka vanhempana toimiminen alkoi näyttäytyä erittäin haastavana. Suosittelen todella tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat parantaa omia toimintatapojaan sekä ihmistenvälisiä suhteitaan niin lasten kuin aikuisten kanssa niin yksityiselämän puolella kuin työelämässä.

Länsimainen kasvatus

Moni meistä ei tule ajatelleeksi, että länsimainen kasvatuskulttuuri on vasta reilut 100 vuotta vanha tai pitäisikö sanoa nuori. Kuvittelemme, että kasvatuskäytäntömme, jotka tekevät paikoitellen vanhemmuudesta erittäin raskaan elämäntehtävän, ovat ainoa oikea tapa olla jälkikasvun kanssa. Tämä on väärä uskomus, vaikka myös länsimaissa on kehittynyt ja paljon tutkittu kasvatuksen kenttä.

Länsimaisen kasvatuksen kulmakivet kontrolli ja hallinta johtavat tutkimusten mukaan väistämättä ristiriitoihin, vastakkainasetteluun, kamppailuun, kilpailuun ja taisteluihin lapsen kanssa. Länsimaisen kasvatuksen päämääränä on saada lapsi ”tottelemaan” ja täyttämään vanhemmat odotukset jopa tarpeet eri tavoin lasta kontrolloimalla, ulkopuolelta käskemällä ja määräilemällä. Ihminenhän ei luontaisesti halua, että kukaan määräilee tai käskee häntä, vaan biologiamme on rakentunut aivan toisin. Tämän ovat myös esimerkiksi useat motivaatioteoriat (mm. itseohjautuvuusteoria, Deci & Ryan 2000) osoittaneet.

Hyvä tahto

Mitä tapahtuisikaan yksilöllisellä, yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla, jos me länsimaiset ihmiset kääntäisimme toimintamme muiden kontrolloimisen ja hallinnan tavoittelun sijaan inhimillisiin arvoihin? Mitä, jos päätavoitteemme olisi tahtoa hyvää niin itselle kuin muille ihmisille, olla auttavainen ja ystävällinen? Metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa on todella vähän, jos olleenkaan masennusta tai mielenterveysongelmia. Lieneekö yhtenä syynä se, että heidät “kasvatetaan” syntymästä alkaen yhteisöllisiin arvoihin, auttamaan, tekemään yhteistyötä ja tahtomaan toisilleen hyvää❤️

On järkyttävää, että me länsimaiset ihmiset annamme mielenterveytemme ensin vuosikymmenien saatossa romahtaa ja sitten rakennamme kalliita "palveluja" ongelmista selvitäksemme, kun paljon helpompi ja ihmiselle luonnollisempikin tie olisi ulottuvillamme. Tällä tarkoitan toistemme puoleen kääntymistä, ystävällisyyden ja hyvän tahdon käyttöönottoa ihmistenvälisissä suhteissa kaiken kattavan kilpailun ja vastakkainasettelun sijaan.

Kirjan kirjoittaja asui vuosia metsästäjä-keräilijä -perheiden keskuudessa silloin 3-vuotiaan Rosy-tyttärensä kanssa. Doucleff taltioi havaintonsa ja kokemuksensa mayojen, inuiittien ja hadzojen kanssa kirjan muotoon yhdessä antropologien, evoluutiopsykologien, psykologien ja aivotutkijoiden kanssa.

Julkaisen kirjasta lyhyitä videoklippejä TikTok -sovelluksessa sitä mukaa, kun etenen kirjan kanssa. Voit seurata kirjaa käsittelevää tiliäni TikTokissa @ihminen.ihmiselle

Sinua saattaa kiinnostaa myös blogi Kohti ihmistenvälistä yhteyttä – Yhteisö kanssasäätelijänä

#lastenkasvatus #yhteisöllisyys #michaeleendoucleff #alkuperäiskansa #kasvatus

‍

Lähteet

Deci, E., & Ryan R. (2000). The What and Why of Goal Pursuit, Human Needs and the Self-Determination of Behavior, Psychological Inquiry, Vol. 11, No. 4. http://users.ugent.be/~wbeyers/scripties2011/artikels/Deci&Ryan_2000.pdf

Doucleff, M. (2021). Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja. Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja. Siltala.

Kirjoittaja

Päivi Kousa toimii työyhteisökehittäjänä Uudellamaalla toiminimellään Internal Dialogue. Hän on erikoistunut työntekijälähtöisen, uuden ajan turvallisen ja inhimillisen työkulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen asiakkaan yksilöllisistä lähtökohdista. Päivi toimii myös Iloa ja toivoa -verkostossa kouluttajana. Saat Päiviin yhteyden sähköpostitse paivi(at)ihminenihmiselle.com